Lävistäjäpojan paska reissu sattui eräänä hehkuvana päivänä.
Hän tapansa mukaan lähti käymään heroiinisatamassa, jossa sanottiin tänä iltana olevan huumeita ilmassa.
Hänen ystävänsä, jotka olivat tunnettuja morfiiniaddikteja, olivat myöskin lupautuneet näyttäytymään.
Hän kulki mustaa jäätä pitkin suoraan kohti euforiaa, oli kevät ja tuntematon unirytmikitara soi kaukana, soittaen erakkokappaletta. Pojan elämä oli kuitenkin elämää lasikupolissa, sillä hänen selkänsä takana Cupid ja Megaera, rakastavaiset, tapasivat salaa. Mustavalkokankaan loisteessa Cupid oli aikeissa kysyä tänä kohtalokkaana iltana: "Saanko pitää sinut?". Sillä aikaa lävistäjäpoika oli atomisienissään, ja sotki kesähunajaa ylleen. Tietysti tämä tuntui hyvin mukavalta. Hän ja hänen ystävänsä käyttäyivät kuin valveunessa kulkijat. Mutta todellinen loppulaulu laulettiin hänelle.
Kummitusharso kohosi kevätyöstä ja laskeutui lävistäjäpojan ylle. Itse viikatemies vei hänet mennessään, hyräillen jotain. Sanat katosivat yöhön, mutta lävistäjäpojan henkiin jääneet morfiiniaddikti-ystävät oppivat sinä iltana, että pingviini on häkkilintu, että tiikeri on vilukissa, ja että possu on penkkiurheilija.