IRC-Galleria

Lattia ei ollut täysin tyyni.
Sen peittivät hampaat, hammasharjat, hammaslanka sekä avonaiset sarjakuvalehdet. Mustavalkoisen taivaan harmaa valo astui sisään ikkunasta heilutellen lempeillä sanoilla täytettyjä lauseita, kun Päähenkilö (nimi muutettu) heräsi armaansa vierestä.

Päivä alkoi tietysti makeisilla. Tämän jälkeen suu kohtasi lattian; hygienia kun oli hieman venytetty käsite tässä talossa. Viimeinen aamutoimitus suoritettiin ilman kuvailua, sillä sen kuvaileminen ei välttämättä olisi kovin korrektia tässä kontekstissa.

Yllättäen merisairaus vaappui ovesta sisään rakennuksen alkaessa huojumaan - ensin hiljalleen, mutta muuntuen progressiivisesti yhä intensiivisemmäksi ja hurjemmaksi, kalusteitten kimmotessa punasävyisistä seinistä vihreän katon kautta kalpeiksi käyneitten asukkaitten niskaan. Paikalliset yrittivät pitää kiinni toisistaan, mutta tällä ei ollut paljoa vaikutusta. Koko näkymä oli jokseenkin tragikoominen.

Kaikkien paitsi itse maanjäristyksen onneksi tärinä lakkasi pian. Jälkensä tämä tapahtuma oli silti rakennukseen jättänyt; seinissä oli ammottavia reikiä, huonekalut olivat hujan hajan ympäriinsä, julisteet olivat repeytyneet irti seinistä (joissain tapauksissa ne olivat myös maagisesti muuntautuneet toisiksi julisteiksi, esimerkkinä Bob Marleyn juliste joka oli omistajansa kauhuksi päättänyt vaihtaa kuvansa Michael Jacksoniin), lattialla lojuneet hammastuotteet olivat yhdistyneet yhdeksi ainoaksi möykyksi. Möykky oli sinänsä erikoinen, sillä sitä todennäköisesti olisi pystynyt käyttämään sekä modernina taideteoksena että hygieniatuotteena.

Muurahaiset kipittivät tajunsa menettäneen Päähahmon yllä. Osa niistä kiipesi pitkin hänen sieraimiaan, osa yritti aluksi tunkeutua tämän suuhun (jättäen aikeensa sikseen haistettuaan herran hengityksen), ja osa pelasi pokeria tämän hiljalleen avautuvien silmäluomien päällä ennen hajaantumistaan.

"Mitä hittoa tapahtui?", kysyi Päähahmo.
Hänen armaansa asteli viereisestä huoneesta pahoinvoivan näköisenä, jatkaen matkaansa seinässä ammottavaa reikää kohden. Seuraava tapahtuma ei taaskaan ollut kuvailemisen arvoinen, arvattavista syistä.

Mustavalkoinen taivas jatkoi kimmeltämistään talven sataessa maahan. Parin päivän päästä pienet ihmiset jatkoivat suurien elämiensä elämistä suurten ihmisten tyytyessä mitäänsanomattomuuteen. Laivat rantautuivat ajallaan, eikä maanjäristyksestä ollut enää tietoakaan.

You cut me down a tree
And brought it back to me
And that's what made me see
Where I was going wrong

You put me on a shelf
And kept me for yourself
I can only blame myself
You can only blame me

And I could write a song
A hundred miles long
Well, that's where I belong
And you belong with me

And I could write it down
or spread it all around
Get lost and then get found
Or swallowed in the sea

You put me on a line
And hung me out to dry
And darling that's when I
Decided to go to sea

You cut me down to size
And opened up my eyes
Made me realize
What I could not see

And I could write a book
The one they'll say that shook
The world, and then it took
It took it back from me

And I could write it down
Or spread it all around
Get lost and then get found
And you'll come back to me
Not swallowed in the sea

And I could write a song
A hundred miles long
Well, that's where I belong
And you belong with me

The streets you're walking on
A thousand houses long
Well, that's where I belong
And you belong with me

Oh what good is it to live
With nothing left to give
Forget but not forgive
Not loving all you see

Are the streets you're walking on
A thousand houses long
Well that's where I belong
And you belong with me
Not swallowed in the sea

You belong with me
Not swallowed in the sea
Yeah, you belong with me
Not swallowed in the sea

If something has to change
Then it always does

You don't need this disease
Not right now

If something has to give
Then it always will

Would you fall down?
You don't need this disease
You won't fall down.

Tulette yllättymään.

Kivat liskot oli.

...and that is why I fail.

Arvaa mitä?

--

"Take it away, I never had it anyway."

Tervolan huudeilla kokista imen ja kuuntelen ku joku vaihtaa vaippoja joltai toukalta D: aäbäl.

You grew on me like a tumour
And you spread through me like malignant melanoma
And now you're in my heart
I should've cut you out back at the start

Now I'm afraid thereÂ’s no cure for me
No dose of emotional chemotherapy
Can halt my pathetic decline
I should've had you removed back when you were benign

I picked you up like a virus
Like meningo-fucking-coccal meningitis
Now I can't feel my legs
When you're around I can't get out of bed

I've left it too late to risk an operation
I know there's no hope for a clean amputation
The successful removal of you
Would probably kill me too

You grew on me like carcinoma
Crept up on me like untreated glaucoma
Now I find it hard to see
This untreated dose of you has blinded me

I should've consulted my local physician
IÂ’m stuck now forever with this tunnel vision
My periphery is screwed
Wherever I look now, all I see is you

When we first met you seemed fickle and shallow
But my armour was no match for your poison arrow
You are wedged inside my chest
If I tried to take you out now I might bleed to death
IÂ’m feeling short of breath

You grew on me like a tumour
And you spread through me like malignant melanoma
I guess I never knew
How fast a little mole can grow on you

"I believe in the madness called 'Now'
Time goes flowing, breaking my heart
Wanna live
Can't let my heart kill myself
Still I haven't found what I'm looking for

Art of life
I try to stop myself
But my heart goes to destroy the truth
Tell me why
I want the meaning of my life
Do I try to live?
Do I try to love?

Art of life
An eternal, bleeding heart
You never wanna breathe your last
Wanna live
Can't let my heart kill myself
Still I'm feeling for
A rose is breathing love
in my life"