IRC-Galleria

Lattia ei ollut täysin tyyni.
Sen peittivät hampaat, hammasharjat, hammaslanka sekä avonaiset sarjakuvalehdet. Mustavalkoisen taivaan harmaa valo astui sisään ikkunasta heilutellen lempeillä sanoilla täytettyjä lauseita, kun Päähenkilö (nimi muutettu) heräsi armaansa vierestä.

Päivä alkoi tietysti makeisilla. Tämän jälkeen suu kohtasi lattian; hygienia kun oli hieman venytetty käsite tässä talossa. Viimeinen aamutoimitus suoritettiin ilman kuvailua, sillä sen kuvaileminen ei välttämättä olisi kovin korrektia tässä kontekstissa.

Yllättäen merisairaus vaappui ovesta sisään rakennuksen alkaessa huojumaan - ensin hiljalleen, mutta muuntuen progressiivisesti yhä intensiivisemmäksi ja hurjemmaksi, kalusteitten kimmotessa punasävyisistä seinistä vihreän katon kautta kalpeiksi käyneitten asukkaitten niskaan. Paikalliset yrittivät pitää kiinni toisistaan, mutta tällä ei ollut paljoa vaikutusta. Koko näkymä oli jokseenkin tragikoominen.

Kaikkien paitsi itse maanjäristyksen onneksi tärinä lakkasi pian. Jälkensä tämä tapahtuma oli silti rakennukseen jättänyt; seinissä oli ammottavia reikiä, huonekalut olivat hujan hajan ympäriinsä, julisteet olivat repeytyneet irti seinistä (joissain tapauksissa ne olivat myös maagisesti muuntautuneet toisiksi julisteiksi, esimerkkinä Bob Marleyn juliste joka oli omistajansa kauhuksi päättänyt vaihtaa kuvansa Michael Jacksoniin), lattialla lojuneet hammastuotteet olivat yhdistyneet yhdeksi ainoaksi möykyksi. Möykky oli sinänsä erikoinen, sillä sitä todennäköisesti olisi pystynyt käyttämään sekä modernina taideteoksena että hygieniatuotteena.

Muurahaiset kipittivät tajunsa menettäneen Päähahmon yllä. Osa niistä kiipesi pitkin hänen sieraimiaan, osa yritti aluksi tunkeutua tämän suuhun (jättäen aikeensa sikseen haistettuaan herran hengityksen), ja osa pelasi pokeria tämän hiljalleen avautuvien silmäluomien päällä ennen hajaantumistaan.

"Mitä hittoa tapahtui?", kysyi Päähahmo.
Hänen armaansa asteli viereisestä huoneesta pahoinvoivan näköisenä, jatkaen matkaansa seinässä ammottavaa reikää kohden. Seuraava tapahtuma ei taaskaan ollut kuvailemisen arvoinen, arvattavista syistä.

Mustavalkoinen taivas jatkoi kimmeltämistään talven sataessa maahan. Parin päivän päästä pienet ihmiset jatkoivat suurien elämiensä elämistä suurten ihmisten tyytyessä mitäänsanomattomuuteen. Laivat rantautuivat ajallaan, eikä maanjäristyksestä ollut enää tietoakaan.