IRC-Galleria

Kävelin juuri kotiin kultani luota, ja muistelin erästä lapsena näkemääni painajaista. Uni päättyi suolle, ja luultavasti juuri kuun valaisema suo toi sen taas mieleeni.

Unessa olin silloisessa kotikylässäni. Oli talviyö, ja olin kävelemässä kotiin valaistua pururataa pitkin. Muistan miten ympärilläni kohoava metsä näytti kuin hylkivän valoa. Pururata oli ohut viiru keskellä läpitunkematonta pimeyttä, ja viimeisenä lähtijänä minun olisi sammutettava valot perässäni. Sen jälkeen olisi vielä jonkin verran kävelymatkaa kylätielle jota katulamput valaisivat.
Punaiset silmät tuijottivat minua metsästä. Tuossa unen maailmassa se oli kylän vanha legenda, punasilmäinen peto joka vaanii öisiä kulkijoita. Tiesin että peto oli hyvin kaukana, ja että sen silmien hehku vain näkyi läpi pimeyden ja metsän puiden jollain selittämättömällä tavalla. Tiesin myös että se ei lähestyisi minua niin kauan kuin heiveröinen sähkövalon verho suojaisi minua.
Pelkäsin että joku toinen metsästä lähtijä luulisi olevansa viimeinen, ja sammuttaisi valot. Niin oli käynyt minulle joskus. Olin niin peloissani, että menin suoraan kotiin ja jätin valot päälle.
Kotona katsoin olohuoneen ikkunasta ulos metsään. Silmät tuijottivat minua takaisin.

Teknisesti ottaen unen loppuosa oli jo eri unta, tai ainakin olin eri uneksimisen vaiheessa. Mutta sama tarina jatkui yhä. Oli kesä. Seurasin aineettomana sivustakatsojana kun joukko sotilaita etsi petoa eräältä suolta. Paikassa jossa valvemaailmassa sijaitsee suuri suonsilmäke, oli unessa heinistä ja savesta tehty maja. Sotilaat tutkivat majan läpikotaisin, ja päättelivät sitten että peto on häipynyt.

Nyt valvemaailmassa kävellessäni muistelin tuota unta, ja mietin vieläkö peto mahtaa seurata minua. Nykyisessäkin asuinpaikassani on niin paljon kolkkia joissa hän viihtyisi. Keskellä kylää ja sen rumia, toistensa näköisiä rivi- ja kerrostaloja on vielä alueita jotka ovat kuin omia maailmojaan. Vanhoja taloja, villiintyineitä pihoja. Syvää pimeyttä jota katulamput eivät yrittämisestä huolimatta saa karkotettua. Siellä unet heräävät taas henkiin, jos niiden antaa herätä.

Kylän ja kotini välissä on puolen kilometrin pituinen matka joka on yöllä erityisen pelottava ja mukava. Silloinkin kun katulamput ovat päällä, kävelytien ja autotien vieressä kasvavat puut suodattavat suurimman osan niiden valosta. Tänään valot olivat sammuksissa ja vain täysikuu valaisi. Tiesin että juuri tällä osuudella peto pelottelisi minua oikein mielellään.
Punainen valo pilkahti kaukana taivaanrannassa. Tietystikin se oli vain radiomaston valo. Mutta se oli myös vanha ystäväni iskemässä minulle silmää.