Falloutin maailmassa ydintuho on romanttista, ja koska päähenkilönä tuntee itsensä supersankariksi, väkivaltaiset tilanteetkaan eivät saa ajattelemaan että olisipa kurjaa olla tuolla.
Mutta jotkut jutut välillä masentavat tahattomasti.
Tässä on yksi asutusalueistani. En ole suuri arkkitehti joten en ole jaksanut pystyttää sinne muuta kuin peltihökkelin ja muutaman patjan.
Tässä on yksi paikan asukkaista. Hänen päivänsä kuluvat viljellen hedelmättömään, radioaktiiviseen maahan ja puolustaessa paikkaa ryöväreiltä. Nyt hän rentoutuu television ääressä. Mitä sieltä mahtaa tulla tähän aikaan?
Ainiin. Ydintuhon jälkeen televisiokanavia ei ole enää olemassa. Tämä iloton piruparka viettää taukonsa katsellen tyhjää ruutua.
Tiedättekö mikä on vielä pahempaa? Nainen on ghoul - ydintuhosta eloonjäänyt ja pitkäikäiseksi muuttunut mutantti. Hän on siis ollut elossa ennen suurta sotaa ja muistaa millaista oli yltäkylläisyyden aika, kun televisio oli täynnä ohjelmaa ja jääkaappi täynnä ei-radioaktiivista ruokaa.
Hän vaikuttaa tyytyväiseltä. Hänellä on ollut satoja vuosia aikaa ajatella asioita, ja ehkä hän ei kaipaakaan menneisyyttä. Ehkä hän kokee elämän merkityksellisempänä nyt, kun elo on jatkuvaa selviytymiskamppailua, ja hänen henkilökohtainen panoksensa on merkittävän arvokas tälle rojuista ja rippeistä rakennetulle yhteisölle.
Hänen hymynsä on täynnä lempeyttä.