Viikon paras leffa: Smokin' Aces
En oo hetkeen taas viihtyny leffan parissa näin hyvin. Ja nykyään tuntuu olevan niin harvinainen näky elokuvissa että ihmistä ammuttaessa tulee jopa verta. Oletteko huomanneet? Hollywood pelkää verta. Veri nostaa leffan ikärajaa, jostain ihmeen syystä.
Niinpä, ihmisiä saa ampua ja hakata palasiksi miten paljon huvittaa, mutta verta saa näkyä vain muutama pisara.
Verettömyyttä enemmän vituttaa typerät leikkaukset. Esimerkkinä vaikka joku kirvesmurha: katsojalle näytetään kun kirves lähestyy uhrin naamaa, sitten yhtäkkiä leikataan johonkin ikkunaan tai murhaajan kasvoihin johon ilmestyy veriroiskeita. Itse kirveen ja lihan impaktia ei näytetä, koska sehän on VÄKIVALTAISTA ja tunnetusti väkivallan näkeminen muuttaa katsojan itsensä raivohulluksi. Eikö?
Ei. Näin siinä sensijaan käy. Katsoja odottaa näkevänsä kunnon rytinää ja jyskettä, mutta pettyy katkerasti verettömiin luodinreikiin ja mielikuvituksen varaan jätettyyn kirvesmurhaan. Järkytys on katsojalle liian suuri, varsinkin kun leffa on muuten ollut mainio ja realistinen. Katsoja ei voi sallia tällaista! Hänen on pakko saada NÄHDÄ!!!
Niinpä hän ottaa revolverin lääkekaapista, käy noutamassa kirveen liiteristä, ja lähtee tapaamaan sitä vittumaista naapuria joka antaa koiransa paskia hänen pihalleen. Kohta elokuvakokemus on täydellinen ja hän saa tietää miltä luodinreiät ja kirveen osuma näyttävät.
Tuollaista ei tietenkään tapahtuisi mikäli elokuvat tehtäisiin alusta loppuun KUNNOLLA. Smokin' Aces teki sen onneksi kunnolla, joten minun ei tarvitse mennä uudelleennäyttelemään kohtauksia vittumaisten ihmisten kanssa. Ja Perkele tietää että niitä suomesta löytyykin.
Näihin näkymiin, armaat kansalaiset.
On aika tullut päivän levon.
ps. vihaan teitä
pps. rakastan myös
ppps. en ehkä kaikkia tasapuolisesti