IRC-Galleria

Ninjailun vietyä kaikki voimani on aika rentoutua hetken aikaa. Joten juustopatonki kaikilla tavallisilla sörsseleleillä, eli margariinia, edamia, fetaa, tomaattia, tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä.

ps. Minun pitäisi laihduttaa. :[

Tänään meni ensimmäistä kertaa oikein kunnolla hermo Ninja Gaideniin, tarkemmin sanoen sen tasohyppelyosuuksiin.

Ensimmäisessä merkinnässä vertasin peliä Prince of Persiaan. Ninja Gaidenin kontrollit ovat hienostuneemmat ja monimutkaisemmat, mikä on erinomaisen mukava asia taistelukohtauksissa, mutta tasohyppelyssä todella vitun ärsyttävää.

Prince of Persiassa kun hyppäät kielekkeeltä tai jonkun tolpan päältä, prinssillä on yleensä yksi tai kaksi mahdollista suuntaa mihin hypätä. Se toimii, siinä ei kovin helpolla sählää ja mene väärään suuntaan. Ninja Gaidenissa voit hypätä ihan mihin tahansa suuntaan, mikä on perseestä koska hienostuneisuudestaan huolimatta kontrollit eivät ole TÄYDELLISIÄ.

Myöskin kameran sijainti vaikuttaa siihen mihin suuntaan ohjainsauvan kääntäminen sankariamme vie. Kamera on kyllä keskimääräistä vähemmän ärsyttävä, mutta silti aivan vitun mahdoton kun et näe mihin hypätä mutta on PAKKO hypätä ja äkkiä, koska luurankojousimiehet ampuvat sinua jättimäisillä nuolilla jotka tiputtavat sinut takaisin kuilun pohjalle. Ei voi edes yksitellen tappaa näitä jousimiehiä, koska he respawnaavat JOKA KERTA kun tiput pohjalle.

No, tuohon kohtaukseen ei mennyt hirveästi hermo kun pääsin sen lopulta puoliksi tuurilla. Tänään olen ehkä tavallista kireämpi koska taisin juuri herättää koko tienoon karjunnallani.
On siis tämmöinen pitkä huone jossa on kolme typerää jousimiestä, ja heidät täytyy ampua. Jokaiseen uppoaa 4 nuolta, ja maksimissaan voit kantaa 5 nuolta. Jos ammut huti etkä saa kaikkia tapettua, on pakko mennä toiseen huoneeseen hakemaan lisää nuolia, ja arvatkaa ovatko nämä paskiaiset respanneet kun palaat? Kyllä.
Kun on heistä selvinnyt, täytyy ylittää silta jonka yläpuolella heiluu jääkaapin kokoisia piikkimoukareita, ja itse sillalla on piikkiansoja joiden yli täytyy hyppiä.

Ei se oikeastaan ole ihan mahdottoman ärsyttävää tarkemmin ajatellen, mutta kuten totesin, tänään on hermo sangen kireällä ja niinpä en jaksanut yrittää enää neljättä kertaa tuota.
Pahoittelen kirosanojen paljoutta. Syytän tästä James Rolfea jonka videoita katsoin aiemmin:
http://www.cinemassacre.com/new/?page_id=13

Tämän päivän oppitunti oli raivonhallinta.

Tänään selvitin 60 demonin haasteen(Sixty Fiends Challenge). Tosin viisi parannusjuomaa siinä meni, mitä häpeän.

Vaan nyt on aika pitää tauko pelaamisesta, ja lähteä kentälle harjoittamaan käytännön ninjailua! Mukaan otan muutaman parannusjuoman(kuvassa) ihan kaiken varalta.

Juoman sivuvaikutuksena on todettu ilmentyvän koordinaatiokyvyn heikkenemistä, joten jätän aseet pois matkasta. Pois jää myös naamio, jotta viholliseni eivät tunnista minua ninjaksi.

Tulen kirjoittamaan harjoituksen sujumisesta mikäli selviän hengissä, ja mikäli en ole aivan sekaisin liiallisesta parantamisesta.

Koska tämä merkintä jäi niin lyhyeksi niin mainostan yhtä lempisarjakuvistani: The Adventures of Dr. McNinja http://drmcninja.com/
Se on nettisarjakuva, eli kaikki seikkailut ovat luettavissa ilmaiseksi tuolla sivustolla.

Kolmas ninjapäivä menossa ja miekka pysyy yhä paremmin kourassa. Vain hämähäkkininjat ovat yhä vaikeita. Kohtasin saman porukan vahingossa neljä kertaa kun möhlin. Katsokaas kun viholliset respawnaavat tietyissä paikoissa, ja tuo nimenomainen porukka spawnasi joka perkeleen kerta kun erehdyin edes kulman taakse menemään!

Mutta alan jo tottua heihin. Olen yhä surkea väistelemään pommeja, joten keskityn vain tappamaan heidät mahdollisimman nopeasti. Viimeisellä kerralla en joutunut edes turvautumaan parannusjuomaan.
Valkoiset ja harmaat vartijat hoitelen jo kuin vettä vain, ja he ovatkin aina tervetullut näky hämähäkkininjojen jälkeen.

Päätin myös ostaa Ninja Gaiden Blackin heti kun saan tämän pelattua läpi, sekä myöskin yrittää vaikeammilla tasoilla. Itseluottamukseni on kasvanut roimasti! Pian minua ei pysäytä enää mikään. Uskallan marssia työkkäriin miekkaa heilutellen ja vaatia taitojani vastaavia töitä.

Pelimaailman ulkopuolella kävin myös salilla, koska Ryun käsivarsien tuijottaminen herättää miehistä kateutta.

En tiennytkään että Soulseekissä on pikaviestitoiminto. :D Huomasin sen juuri kun sinne oli ilmestynyt ikkuna jossa joku kysyy "Are you finnish?"

Kaveri siis opiskelee suomea ja halusi tietää suomeksi laulavien bändien nimiä. Ehdotin Kotiteollisuutta(jota henkilökohtaisesti inhoan), Wärtzilää, Itkevää tyttöä ja Scandinavian Music Groupia. Selvensin myös ääkkösten lausumista.
Harmittaa etten tullut kysyneeksi mistä hän on kotoisin.

Ninjakoulutukseni toinen päivä lähenee loppuaan. Olen päässyt viidenteen osaan ja kontrollit alkavat jo tuntua luonnollisilta. Selvitin jopa yhden bossin ensimmäisellä yrittämällä! Pari parannusjuomaa siinä kyllä meni.

Pelin maailma on MAHTAVA, vähän steampunk-tyylinen, mikä miellyttää minua suuresti. Maailma on kuin sekoitus keskiaikaa ja nykyisyyttä.

Olen menettänyt hermoni keskimäärin harvemmin kuin yleensä pelatessa. Lähinnä bosseissa antaudun karjumaan kurkkuni käheäksi.
Pärjään jo helposti useimpia vihollisia vastaan, mutta tarrautuvia kranaatteja heittelevät hämähäkkininjat ovat vielä liian kova pala.
Sain myös nunchakun. Kaikista maailman lähitaisteluaseista se on suosikkini, ja pelissäkin sitä mieluusti heilutan.
Suurimman osan ajasta käytän kuitenkin miekkaa joka tuntuu olevan tehokkaampi.

Kohtasin myös mystisen tissinaisen. http://www.theicecave.org/damage_control/multimedia/ninjagaidenrachelfanservice.jpg

En tiedä mistä nimi tuli mieleeni.

Noin paljon ihoa paljaaksi jättävä puku tuskin olisi kovin käytännöllinen taistelussa, mutta pelaajien miellyttäminen on ajanut logiikan ohi. Normaalisti en tietenkään valittaisi tällaisesta, mutta ninjan on oltava lihallisten houkutusten yläpuolella.(ehkä? keksin tuon itse.)
Hänen jälkeensä esiintyi Watchmenin Rorschachin tapaan pukeutuva mystinen mies. Naamion tilalla olivat silmälasit. Höpötettyään kryptisesti hän heittäytyi katolta alas. Kaavan mukaan hahmoni juoksi heti katsomaan, mutta ukko oli kadonnut.

Nyt harjoittelen vielä vähän aikaa ennen nukkumaanmenoa. Täytyy opetella pärjäämään niille hämähäkkininjoille! Tietysti sitten kun opin, peli heittää vastaani jotain vielä pahempaa. Ja pidän siitä! Olen todella iloinen että ostin tämän. Tämä on todella hyvä peli.

Kyllä minusta vielä ninja tulee.

Vahvistettuani itseäni ruisleivällä ja kahvilla, sekä katsomalla jakson Mortal Kombat - Conquestia, olen nyt viimeinkin valmis. Ainakin niin valmis kuin vain voin olla tähän...
Avaan xboxin. Persian Prinssi joutaa takaisin koteloonsa, mokomaa kömpelystä ei nyt kaivata. Ninja Gaidenin levy menee hänen tilalleen ja liukuu sisään pelikonsoliin. On aika aloittaa.

The evil Dark Dragon Blade... aloittaa kertojan ääni. Sammutan tietokoneen näytön jotta sen valo ei häiritse.


Okei. 5 minuutin pelaamisen jälkeen olen LUMOUTUNUT kontrolleista. Hahmon kyvyt tuovat mieleen Prince of Persian, mutta kaikki on paljon viimeistellympää ja hienompaa.
Manuaalia lukiessa rypistin hieman kulmiani kun seinäjuoksu tapahtuu vasenta tattia pohjassa pitämällä, yleensä kun koen kyseisen ohjaimen toiminnon hankalaksi. Mutta oikeastaan se sopii täydellisesti. Nappeja saa toki halutessaan muutettua, mutta en koe sitä tarpeelliseksi.

Vastaan tuli muutama ruskea ninja. Koska tämä on vasta harjoitustehtävä, vihollisetkin ovat pelkkää kauraa. Itseluottamukseni nousee. Häijy temppu, koska pian tullaan erottelemaan jyvät akanoista kun oikeat viholliset esittäytyvät. Vaan voi miten upeita ovat taistelut!

Nyt viholliset jo lyövät takaisin eivätkä vain seiso nukkeina. Hienoa että vaikeusaste kasvaa vain vähä vähältä ja antaa minun totutella kontrolleihin.

Resident Evilin mieleen tuova arvoitus. Haarniska pitää kädessään avainta, ja sen naamaan täytyy liittää osa.

Pari valkoista ninjaa tuli vastaan, hitusen kovempia veikkosia. Jouduin käyttämään yhden parannusjuoman. Nappulat eivät ole vielä ihan hanskassa.

Löydän haarniskaan kuuluvan osan, mutta joudun vahingossa uudestaan tuohon äskeiseen huoneeseen, ja valkoiset ja ruskeat ninjat hyökkäävät. Tällä kertaa en tupeloi ihan niin pahasti, enkä joudu käyttämään juomaa.

Laitan palasen haarniskan naamaan ja saan Rohkeuden Avaimen! Menen taas aiempaan huoneeseen, ja lisää ninjoja ilmestyy. Ilmeisesti heitä tulee loputtomiin aina kun tänne palaa. Toistan tämän muutamaan kertaan tottuakseni valkoisiin ninjoihin, ja koska tappamisesta saa massia. Hähää. Tiedostan ahneuteni sopimattomuuden ja häpeän vähän.

Vähä vähältä tappelu alkaa sujumaan paremmin. Torjun, väistän, juoksen seinää pitkin ja hyppään ilmaan heitellen shurikeneja vihollisia kohti, ja laskeudun maahan sivaltaen yhtä miekalla. Upea tunne.
Toisinaan tyhjennän koko huoneen kärsimättä juuri yhtään vahinkoa, toisinaan taas olen vähällä kuolla ja on pakko paeta. Harjoiteltavaa siis on vielä paljon, ja onnistumiseni on aina puoliksi tuuria. Hallitsen jo kontrollit periaatteessa, mutta taistelussa menen helposti paniikkiin ja huidon vain.(heh, sama juttu tosielämän taistelutilanteissa. periaatteessa hallitsen liikkeet mutta tositilanteessa olen tumpelo.)

Ensimmäinen bossi esittäytyy. Ukon nunchakutaidot(ja hauikset) saattavat omani häpeään.

Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistun mättämään äijää tarpeeksi. Vaan mitä nyt? Hahmot kumartavat toisilleen ja käyvät juttelemaan kuin vanhat kaverit. Tämä oli jonkinlaista leikkimielistä nahistelua?! Entä ne tappamani ninjat? Pelkkää palvelusväkeä varmaan, tietysti heitä saa uhrata kun vanha kaveri tulee kylään? Arrrrr.

En ole täysin tyytyväinen äskeiseen suoritukseeni, tuhlasin kaksi parannusjuomaa. Haluaisin ladata pelin ja ottaa bossitappelun uusiksi, mutta siihen ei näytä olevan mitään suoraa keinoa, vaan pitäisi ensin kuolla. No, jatketaan nyt sitten.

Haarniskoituja samuraityyppejä esiintyy. Köykäisiä ovat verrattuna valkoisiin ninjoihin.

Etenemiseni pysähtyy kun en tiedä mihin mennä. Ehdin rauhoittua tarpeeksi pitkäksi aikaa jotta muistan että pyykki täytyisi viedä. Tämä voisi olla hyvä aika pitää pieni tauko. Tai jopa lopettaa tältä päivältä.

Kokemus on tähän mennessä ollut käsittämättömän upea. Ei tätä peliä suotta kehuta. Olen vieläpä positiivisesti yllättänyt ettei vaikeustaso ole ihan hermoja riipivä vielä ensimmäisessä kentässä.
Pelaan normal-tasolla, ja käsittääkseni tässä on vielä helpompi vaikeustaso ninja dog, jonka saa vaihtoehdoksi kun kuolee muutaman kerran. Mutta tähänastisen helppouden hypnotisoimana päätän jatkaa normaalilla vaikeustasolla pelaamista. Tulen tietysti katumaan tätä päätöstä kun joku kauhea mörssäri sahaa päätäni irti, mutta siinä vaiheessa on vain pakko pärjätä.

Ninjakoulutuksen ensimmäinen päivä on pulkassa.

Pulssini kiihtyy kun löydän postilaatikosta ruskean kirjekuoren. Kiiruhdan asuntooni vilkuillen pelokkaasti ympärilleni, aarretta suojaten.
Sisällä revin vapisevin käsin ensin paperin, sitten kuplamuovin kunnes pääsen käsiksi muoviseen koteloon... "Ninja Gaiden" lukee kannessa. Tunnen raivoisan energian sykkivän kotelon sisällä.
Varovasti kuin kelloseppä irrotan levyn kotelosta ja tarkastelen sitä valoa vasten. Hyvä, ei naarmuja. Silmäilen ahnaasti pelin manuaalia imien informaatiota sisääni. Mutta tiedän etten tule yhtään tämän valmiimmaksi vaikka opettelisin manuaalin ulkoa. On vain yksi tie tulla ninjaksi.
Xbox tuijottaa minua television alta vihreällä silmällään. Haastaen, pilkaten. Tai ehkä se vain janoaa saada aarteen sisälleen.

Pian on sen aika. Mutta ensin on syötävä ja levättävä jotta vahvistun.

Pian alkaa ninjakoulutukseni.

(kuva ei liity tilanteeseen, löysin sen vain koneelta.)

~ Nomi ~ sanoo:
APPILANPAPPILANAPUPOJANPAPUPATAPANNULLAKIEHUUJAKUOHUU

Albus sanoo:
O____o kansi pois päältä

~ Nomi ~ sanoo:
moi

~ Nomi ~ sanoo:
oon hanna

~ Nomi ~ sanoo:
kukas sä oot?

Albus sanoo:
uusi hovimestarinne. hyvää päivää.

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Jeeves

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Nimi on Albus!! Ei tipu teetä ennenkuin nimi tulee kunnolla!

~ Nomi ~ sanoo:
...

~ Nomi ~ sanoo:
*rewind*

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Hyvä on, ma'am

Albus sanoo:
Teetä *kaataa pulipuli* sokeria *kuusi lusikallista kilikili*

Albus sanoo:
*vielä yksi*

~ Nomi ~ sanoo:
Kiitos, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
voit jatkaa töitäsi

~ Nomi ~ sanoo:
muista että pidän naamiaisjuhlat huomenillalla

~ Nomi ~ sanoo:
Kreivitär Nerinen tulee vaatimaan erikoiskohtelua

~ Nomi ~ sanoo:
ja hän ei voi sietää pähkinöitä

Albus sanoo:
*riipustaa muistiin kämmeneen* pähkinöitä kreivittärelle..

~ Nomi ~ sanoo:
sano kokille, että jälkiruoissa ei saa missään nimessä olla pähkinöitä

Albus sanoo:
Selvä on, ma'am. Muuta?

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista että Pormestari vaimoineen saapuu myös paikalle

~ Nomi ~ sanoo:
Rva. Pormestari on lyhyenläntä ja vähintääkin norsun kokoa

~ Nomi ~ sanoo:
muista kohteliaisuus ja selkäranka häntä vastaanottaessa

~ Nomi ~ sanoo:
hän myös pelkää kuollakseen kissoja

~ Nomi ~ sanoo:
siinä kaikki. voitte mennä

~ Nomi ~ sanoo:
*siemaisee teetä pikkurilli pystyssä ryyyyyst*

Albus sanoo:
*muistiin* ..kissoja. Hyvä on ma'am.
*kääntyy lähteäkseen mutta pysähtyy* entä Vuoren Musta Velho? Jos muistatte, hän uhkasi kammottavalla kirouksella mikäli jää kutsutta.

~ Nomi ~ sanoo:
hyi kamala! tämähän on persikkateetä

~ Nomi ~ sanoo:
missä minun sitruunateeni on?

~ Nomi ~ sanoo:
ah niin tosiaan, se nukkavieru pillipiipari

~ Nomi ~ sanoo:
hmph, lähetä hänelle... pöllö tai jokin muu hänelle sopiva kirjekyyhky ja kutsu hänet juhliin

~ Nomi ~ sanoo:
hän tuskin edes vaivautuu vaihtamaan kaapuaan

~ Nomi ~ sanoo:
*ilkeä nauru* hänhän kulkee valmiiksi jo naamiaisasussa

Albus sanoo:
*kohtelias naurahdus* hyvin sanottu kuten aina, ma'am

~ Nomi ~ sanoo:
*heilauttaa välinpitämättömästi kättään ja kääntyy päivälehden puoleen* menehän nyt siitä

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista se tee!

Albus sanoo:
*kirjoittaa kämmeneen* mansikkateetä rouvalle... Kyllä ma'am. Hyvää teehetkeä ma'am.

Tilasin juuri Ninja Gaidenin xboxille(vanhalle) ja samalla tuomitsin itseni. Tulen kokemaan todella hirveitä raivokohtauksia tuon pelin parissa. Tulen repimään perseeni tuhanteen palaseen ja karjumaan seinät kumoon.

Niin, olen siis ymmärtänyt että Ninja Gaiden on hyvin vaikea peli. Vaikea ja palkitseva, jos siis kärsivällisyyttä riittää. Mutta minä olen sangen huono pelaaja. Jo Prince of Persia - Warrior Within aiheuttaa harmaita hiuksia ja karjuntaa helpoimmalla vaikeustasolla pelatessa. Pelaan melkein kaikkia pelejä helpoimmalla tasolla jos se valinta vain pelaajalle suodaan. Koska olen ihan perseestä.

Miksi Triforcen nimessä sitten menen tilaamaan pelin joka on suunnattu selvästi itseäni paremmille pelaajille? En tiedä. Ehkä koen että minun on vihdoinkin aika miehistyä! Todistaa itselleni että pystyn siihen. Jos ikinä saan tuon pelin pelattua läpi, olen todella ylpeä itsestäni.
Ei väliä vaikka pelaamista ei kulttuurillisesti kauheasti arvosteta. Minulle itsellleni tuolla saavutuksella olisi enemmän arvoa kuin, sanotaan nyt vaikka ammattikoulututkinnolla(jota en saavuttanut), tai 100kg penkkituloksella(joka ei ole edes kovin paljoa mutta enpä yllä siihenkään), tai nobelin palkinnolla.(arvatkaa.)

No okei, vielä kovempi juttu olisi jos minusta tulisi ihan oikea ninja. Mutta masentuisin vain jos yrittäisin miettiä niitä lukemattomia syitä miksi minusta ei olisi siihen.

Täystuhon lieventämiseksi tilasin samaan pakettiin myös pelin Urban Chaos: Riot Response, joka toivon mukaan tulee helpottamaan Ninja Gaidenin aiheuttamia aivoverenvuotoja.