IRC-Galleria

Nyt lähti monta kirjaa tilaukseen, nimittäin Jim C. Hinesin koko Goblin -sarja ja sitten The Mermaid's Madness, Red Hood's Revenge ja The Snow Queen's Shadow.

Nimittäin. Nyt tuli pitkästä aikaa vastaan fantasiakirjallisuutta joka ei VITUTA minua yhtään.

Tuntuu että Tolkienin jälkeen ei ole omaperäistä fantasiaa juuri kirjoitettukaan, johtuen siitä että ihmisillä on typeriä käsityksiä siitä mitä fantasian "pitää" olla. Jopa rakastamani kirjoittajatoverit Weis ja Hickman ovat - surettaa myöntää - melko keskinkertaisia.

Tähän mennessä vain muutama kirjailija on onnistunut uimaan keskinkertaisuuden suon yläpuolelle. Neil Gaiman esimerkiksi kirjoittaa jotain ihan muuta, niin todellista fantasiaa että perusfantasian ystävät eivät luultavasti edes tykkää hänestä. Eoin Colferin tyyli on lähempänä tuttuja aineksia mutta kuitenkin tarpeeksi omaperäistä. Ja tietysti Sir Terry Pratchett joka toivottaa kaikki maailman kliseet ja kaavat tervetulleeksi, silppuaa ne muruksi ja sitten kasaa murusista ennennäkemättömiä ja mahtavia tarinoita. Loistoheppuja kaikki, mutta eivät yhdessäkään kirjoita tarpeeksi paljon tyydyttääkseen loputonta janoani, joten lisää on etsittävä.

Hetki sitten tutustuin Glen Cookiin, jonka Garrett P.I. sarja oli kuin reipas nyrkin isku päin perusfantasian kasvoja. Se muistutti rähjäiseen kieltolain amerikkaan sijoittuvaa rikostarinaa mutta vain fantasiaympäristössä.



Cookin karkea tyyli jätti kuitenkin janoamaan jotain hitusen nyrkillä tälläämistä hienovaraisempaa. En tiennyt tulisinko koskaan löytämään sitä.

Kunnes. Viimeksi kirjoja tilatessani ostin Dmitry Glukhovskyn Metro 2034:n ja Cookin The Black Company sarjan kolme ensimmäistä osaa, ja viime hetkellä päätin ujuttaa mukaan tuolloin vielä tuntemattoman J.C. Hinesin The Stepsister Schemen koska kuulin että siinä on tissejä. Onhan siinä, ja munaa myös. (nyt siirryin vertauskuvallisuuteen.)




Tämä kirja on nimittäin parasta fantasiaa jota olen lukenut hetkeen. Ja nyt kun pääsin vihdoin tämän blogikirjoituksen varsinaiseen pointtiin, huomaan etten osaa perustella sitä.
Kuten jo sanoin, tämä kirja ei vituta minua yhtään. Ei vituta siitä huolimatta että se on rakennettu hyvin tutuista palikoista. Fantasiamaailma on melko perinteinen, minkä lisäksi se pohjautuu myös hyvin vahvasti satuihin. (te nykynuoret lukijoiden joukossa ette varmaan tiedä mistä puhun. sadut olivat sellaisia juttuja joiden vesitettyjä versioita minun ikäpolvelleni kerrottiin kun olimme alakouluikäisiä.)
Mutta se ei haittaa, koska kerrankin kirjailija ei pidä minua, lukijaa, ihan vitun urpona. Juoni ei kulje tuttuja, odotettuja polkua vaan raivaa itse tiensä eteenpäin. Päähenkilöt eivät vaihteeksi ole typeriä, umpimielisiä paskapäitä joilla on typeriä ongelmia vain siksi että "konfliktia pitää olla", vaan he ovat älykkäitä, uskottavia ja tarpeeksi kivoja että en toivo heidän kuolevan.

Ja kirjan yleinen ote, niin perusfantasiaa kuin onkin, onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa sadunomaisen optimistinen ja toisaalta myös rakastettavan kyyninen ja masentava, fantasian kliseitä taidokkaasti dekonstruktoiva. Yleensä fantasian saralla tulee vastaan joko ällömakeaa karkkia tai, harvemmin, kyynistä synkistelyä(Glen Cook), mutta on harvinaista nähdä molempia samassa paketissa. Toisin kuin salmiakkisuklaa, tämä toimii.

Ja miksi voi miksi en käytä näitä valvotun yön jälkeisiä maanisia kirjoituspuuskia siihen että yrittäisin itse kirjoittaa siedettävää fantasiaa, suoda edes hetken huomiota keskeneräisten novellien kirkuvalle pinolle, sen sijaan että maalaan aivoni irc-gallerian päiväkirjaan jossa tämä teksti luetaan kerran, kahdesti, ja sitten unohdetaan. En tiedä.

Mutta jos sain jonkun innostumaan jonkun mainitsemani kirjailijan tuotannosta, niin oli se sen arvoista.

ps. nuo Glukhovskyn Metro-kirjat olisivat ansainneet enemmänkin huomiota mutta en jaksanut tähän hätään. Vaahtoan niistä kuitenkin varmaan kunhan saan tuon jatko-osan luettua loppuun lähiaikoina. Moskovan metroon ydinsodan jälkeen sijoittuvaa kalseaa scifiä, molemmat julkaistu myös suomeksi, hop hop kirjastoon tai kirjakauppaan siitä.

Olin jo menossa nukkumaan, kun törmäsin tähän ja oli pakko lukea: Terry Pratchett, the Watch and the Blurring of Genre

En yleensä arvosta kirjallisuuden analysointia, tai toisin sanoen sitä kun joku lujittaa oman mielipiteensä kirjasta jonkinlaiseksi totuudeksi, mutta tuo artikkeli oli ihan hyvä, kirjoittaja enemmän pohtii kuin väittää.

"Susan hated Literature. She’d much prefer to read a good book." Terry Prachett - Soul Music

Nauran itseni uneen. :)

This is a sword Resonant with Mythic Grandeur. Clearly fashioned by a mystical master craftsman in ages past, it exudes an aura of lonely destiny and forgotten kings. Its long blackened blade and beautifully fashioned hilt are inscribed with so many epic and potent symbols, runes and scenes that the steel is in constant danger of breaking to bits. The only thing that mars its splendid character is the little legend on the side of the hilt that says "Made In Ankh-Morpork".


http://discworld.imaginary-realities.com/wiki/Mythic_sword

Minulla ei nykyään juuri muusta ole kerrottavaa kuin DiscworldMUDista. Sellaista se keinoelämä on. Tänään peli tuntui hetken aikaa hätkähdyttävän paljon tosielämältä kun sain epämiellyttävää postia viranomaisilta.

Message 12
From The Sto Lat Centre for Crime Prevention Sun Sep 18 04:02:18 2011
Date: Sun, 18 Sep 2011 04:02 BST
From: The Sto Lat Centre for Crime Prevention
To: appelhof
Subject: Notice of exile.

Dear Appelhof,
It has been brought to our attention that you have created quite a criminal reputation for yourself, and evaded our law agents. For this reason we have exiled you from the fair city of Sto Lat.
Sincerely,
Captain of the Guard

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos pistän nokkani vielä kaupunkiin, minut joko hakataan kuoliaaksi tai karkotetaan katapultin avulla. :)

Tietenkin vain siinä tapauksessa että vartijat huomaavat minut, joten jos olen varovainen, voin edelleen jatkaa kaupungin koruliikkeissä asioimista.

Ahah. http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/T%C3%A4m%C3%A4n+pizza+kertoo+luonteestasi/1135269368560

Virkistävä teksti, kun kerrankin tarjottiin myös vastakkainen mielipide normaalille järjettömälle pölinälle. Kunpa iltalehden umpityperät "tätä naiset haluavat!" tai "tästä tiedät että mies ajattelee seksiä!" lörinät höystettäisiin myös asiapuheella.

Tapahtui MUDissa:
> Nearby to the south, the town crier yells: Some days you just can't get rid of a bomb!

Pelasti aamuni.

ps. http://www.youtube.com/watch?v=G4v1hAnfy1I

Juon aivan helvetin hyvää kahvia. Aaaaaaaaah. Suon itselleni nyt kerrankin ihan rehellisen ylpeyden puuskan jossa ei ole tippaakaan muodikasta ironiaa: minun kahvini on tosi hyvää. Mikään Robert's Coffee tai muu pulju ei pärjää minulle.
Kiitos.