IRC-Galleria

Kattelen täs Event Horizonia yksin pimeässä huoneessa. o______O
Häiritsevästi pakko pitää naama lähellä ruutua kun kuulokkeiden johto ei yllä kauemmaksi koneesta, ja on kiva nähdä ihan läheltä kaikki hirveät säikäytykset ja kauhut. :)
Näin se yö menee kiljuessa, ei onneksi naapurit pidä mua omituisena.

(Huom. Seuraava teksti on filosofista ja kuivaa ja luultavasti et saa siitä mitään selkoa koska kirjoitin sen vain omia ajatuksiani selventääkseni ja laitoin tänne ihan vain kiusallani koska jotkut lukevat tästä varoituksesta huolimatta ja saavat päänsärkyä ja ärtymystä. Olen Paha.)

Tarkastelen murheellisena ikkunani alla levittäytyvää valtakuntaa.
Kulmikkaiden, vinojen talojen välissä kiemurtelevat kivetyt kadut on yöaikaan valaistu lyhdyin joiden valo saa kaduilla käyskentelevät kansalaiset näyttämään hirviömäisiltä. Kaduilla käyskentelevät hirviöt vasta pelottavilta näyttävätkin. Hymyilen, yöaikaan valtakunta tuntuu melkein terveeltä.
Nostan katseeni horisonttiin, kaukaisuudessa erotan viholliseni Valon valtakunnan tornin, se mokoma ei lakkaa hohtamasta edes yöllä. Pröystäilijät.
Yhtä pitkän matkan päässä molemmista maista sijaitsee Harmaa valtakunta, heidänkin vaatimattonan torninsa erotan kun tarkasti katson.
Kävelen tornikamarin idänpuoleiseen ikkunaan. Kaukana, mutta ei tarpeeksi kaukana, pimeä maani päättyy yhtäkkiä tyhjyyteen. Ei valoa, ei pimeyttä, ei mitään siltä väliltäkään. Vain tyhjyyttä.

Riuhtaisen verhot ikkunan eteen mutta se ei saa minua rauhoittumaan. Vihaisena potkaisen puista pöytää joka iskeytyy päin seinää ja menee palasiksi. Se rauhoittaa vähän.
En kuitenkaan saa näitä ahdistavia mietteitä ravisteltua päästäni. Kuljen rauhattomana ympäri kammiotani ja olen aikeissa hajottaa tuolitkin kun tulen vilkaisseeksi seinäkalenteriin. Ah, tälle päivälle on merkitty valtiovierailu, olin aivan unohtaa. Yleensä vihaan näitä diplomaattisia tapaamisia mutta nyt ajatus tuntuu vain piristävältä. Potkaisen tuolin edelläni portaisiin ja lähden laskeutumaan sen kolinaa seuraten.
Sisemmässä aulassa minua vastassa on kaksimetrinen luuranko jonka silmät leimuavat helvetin tulta. Käsken sen hakea matkaviittani ja valjastaa lohikäärmeen. Luuranko nyökkää ja kalistelee matkoihinsa.
Menen matalan holvikaaren alta ulompaan aulaan jossa on suuri tamminen pöytä.
"Pahaa iltaa, Quatermass", tervehdin tammipöydän ääressä istuvaa tummapukuista miestä.
"Vaikutatte hermostuneelta, herra" Quatermass sanoo nostamatta katsettaan tarot-korteista joita selailee pöydällä. -"Ette yleensä ole noin muodollinen."
"Se johtuu ilmasta.. ilmassa on ikävyyksiä" selitän. Luurankosoturi palaa ja auttaa matkaviitan ylleni. Panen merkille että se on kadottanut päänsä mutta en kehtaa huomauttaa asiasta.
"Olen lähdössä vierailulle, ehkäpä se piristää hieman." sanon Quatermassille.
"Hyvää matkaa, herra" Quatermass toivottaa astuessani ovesta ulkotasanteelle.

Myrkynvihreä lohikäärme jo odottaa minua valjastettuna ja selvästi pahantuulisena. Lähestyessäni se huitaisee minua kohti siivellään ja olisi irroittanut pääni ellen olisi kumartunut ajoissa. Nyt tiedän mitä luurangolle tapahtui.
"Huti meni! Ja nyt olet kunnolla tai jätän sinut ilman aamupalaa, senkin vihreä piru."
"Oliko tuo uhkaus vai lupaus..." lohikäärme mutisee mutta antaa minun kiivetä selkäänsä.
"Äläs nyt. Minkä minä sille voin että karja on käynyt laihaksi ja sairaaksi" lohduttelen sitä noustessamme lentoon. "Ja kansalaiset eivät oikein tykkää ehdotuksestani että rikolliset annettaisiin lohikäärmeen ruoaksi, he kun sattuvat kaikki olemaan rikollisia."
Lohikäärme vain jatkoi murjottamista. Taputin sen päätä ja nojauduin lähemmäs. "Kuules. Sain tiedon että valkoisten vakoojia on nähty metsärajalla viime päivinä ja ajattelin lähettää viikonloppuna ryhmän heitä etsimään. Mitäpä pitäisit jos saisit olla ryhmän johdossa?"
Ajatus piristää lohikäärmettä suuresti ja loppumatka Harmaata maata kohti sujuukin iloisen juttelun merkeissä.
Ilma on kolea ja sumuinen Harmaan valtakunnassa saapuessamme lopulta perille. Lohikäärme laskeutuu tottuneesti tornin kiveykselle. Jätän lohikäärmeen tallipäällikkönä häärivän golemin hoitoon ja suuntaan kulkuni kohti tornin ovea. Käännyn ovella kuullessani raskaan jysähdyksen ja jiddišin kielistä kiroilua. Golem hamuilee irronnutta päätään ja lohikäärme virnistelee minulle ilkikurisesti. Pudistelen päätäni ja astun tornin ovesta.
Ulompi aula on maltillisesti ja mielestäni hyvin tylsästi sisustettu. Huoneen yhdellä sivustalla on tammipuinen pöytä jonka ääressä istuu tarot-kortteja selaileva tummapukuinen mies.
"Terve taas, Quatermass" sanon ripustaessani matkaviittaani naulakkoon.
"Tervehdys. Lady odottelee teitä jo kokoushuoneessa." Quatermass vastaa.
"Mainiota. Hömm." sukaisen hiuksiani suoremmaksi ja olen harmissani ettei täällä ole peiliä.
"Miltä näytän, Quatermass?"
"Pahalta kuten aina, herra. Menkäähän nyt jo." Quatermass sanoo hymyillen.

Kokoushuoneen ovella epäröin hetken ennenkuin koputan.
"Ken on ovella?" lausuu kirkas ääni.
"Minä, pimeyden valtias ja kauhun kuningas!" julistan jyhkeästi ja valmistaudun näyttävään sisääntuloon.
"Ai sinä, hassu." ääni vastaa nauraen. "Tulehan sisään sieltä." Päätän jättää dramatiikan toiseen kertaan, piilotan halvan savupommin takaisin taskuun ja astun huoneeseen.

Kokoushuone on värikkäin paikka koko harmaassa tornissa, siellä on seinävaatteita ja koristeita kaikista valtakunnista. Kauniisti veistetyllä pöydällä on hopeinen teekannu ja pöydän ääressä divaanilla istuu valoa hohtava kaunis enkeli.
"Saako olla teetä?" enkeli kysyy ja kaataa sitten kupillisen vastausta odottamatta. Istun vastapäiseen mustaan nojatuoliin. Siristelen silmiäni sillä hänen loisteensa häikäisee minua. "Tuota.. voisitko vähän.. himmentyä?" kysyn.
"Oi anteeksi, unohdin aivan", enkeli valehtelee viattomasti. Hän 'unohtaa' joka kerta. "Onko nyt parempi?" hän kysyy vähennettyään valaistusta.
"Paljon parempi." Enkeli on kyllä sokaisevan kaunis ilman hohdettaankin, jopa minun on myönnettävä se.

"Noh, mitenkäs valtakunnassa?" kysyn ja siemaisen teetäni. Kuumaa.
"Hyvin hyvin. Mitenkäs teillä?" Enkeli kysyy.
"Pahoin." vastaan kohteliaasti. Hoidamme muodollisuudet nopeasti pois ja odotamme molemmat itsepäisesti että toinen ottaisi puheeksi asian josta tulimme puhumaan.
"Ilmat käyvät synkemmiksi.. oletko huomannut" kilistelen lusikkaa hermostuneesti kupissa.
"Luulisi sinun vain pitävän sellaisesta" enkeli tokaisee.
"En tarkoita sellaista synkkyttä, tiedät mitä tarkoitan."
Lusikoiden kilinää.
"Kansa on alkanut käyttäytymään levottomasti.." enkeli puhuu kuin itsekseen.
-"Niin meilläkin päin. Kaikenlaisia uusia ilmiöitä. Kuten tämä raha."
"Sillä nimellä sitä meilläkin kutsutaan. Ensimmäisenä tuli mieleen että sen täytyy olla jotain sinun keksintöäsi!" Enkeli osoittaa minua syyttävästi lusikalla.
-"Höh! Luulin että tunnet minut. Mutta niin minäkin ajattelin heti sinua kun oma kansani alkoi esittämään levottomia ideoita vallankäytöstä. Taisivat kutsua sitä nimellä demonikratia."
"Aivan uusi sana minulle. Mitä se merkitsee?"
-"Ymmärtääkseni se on sitä että maata näennäisesti johtaa useampi ihminen ja kansa huijataan uskomaan että he ovat valinneet nämä johtajat, vaikka todellisuudeessa he itse juonivat tiensä huipulle ja valitsevat sitten seuraajansa."
Enkeli hirmustui. "Vai ajattelit että minulla olisi jotain tekemistä tuon kanssa, mitäh?"
"Nokun teillä tuo vallankäyttö on vähän kumman höveliä, en ole koskaan ymmärtänyt miten valtio pärjää ilman diktaattoria" selitän.
"No hyvä on. Ja ehkä olin epäoikeudenmukainen kun syytin sinua rahan keksimisestä, sinun ilkeytesi on sentään hienostuneempaa." Enkeli sanoo hieman rauhoittuneena.
Siemailemme hetken teetä hiljaisuudessa.

"Uusi maailma." Enkeli sanoo. Kohotan kulmiani kysyvästi.
Enkeli ei vastaa vaan tarttuu teepannuun ja kaataa kuumaa teetä pöydälle. Nesteen pinta väreilee hetken ja muodostaa näyn sumusta. Sitten sumu hälvenee hieman ja näemme kaupungin joka on suurempi kuin meidän valtakuntamme olisivat yhteensä. Silmänkantamattomiin rakennuksia joista jokainen on meidän tornejamme korkeampia, tunnen kateuden pistoksen.
"Uusi maailma omamme ulkopuolella", Enkeli selittää.
"Paha maailma," hän sanoo ja osoittaa minua syyttävästi, "eikä kuitenkaan ole. Kaikki on sekoittunutta. Katso." Nyt näkyviin ilmestyy tuiman näköinen mies jolla on lyhyet viikset. Hän pitää puhetta hurraavalle kansanjoukolle, ja hänen silmissään loistaa hulluus.
"Hän on tappanut lukemattomia" totean tulkittuani saamiani vaikutteita. "Paha mies."
"Totta," Enkeli myöntää, "mutta aina hän luuli tekevänsä hyvää. Katso tämä." Seuraa uusi näky. Puiseen ristiin naulattu puolialaston mies. Hän on elossa ja kärsii, mutta kukaan ei auta häntä alas. Katson häntä, ja katson hänen elämäänsä, ja saan hyvin ristiriitaisia vaikutteita.
"Eihän tässä ole mitään järkeä.." mutisen. "Hän on hyvä, äärimmäisen hyvä, ja samalla hänessä tuntuu äärimmäinen pahuus jonka rinnalla omanikin kalpenee." Katson kauhistuneena enkeliin.
"Ymmärrätkö nyt? Se on uuden maailman kirous. Hyvä ja paha ovat sulautuneet yhteen, mutta tuloksena ei ole tasapaino vaan sen vastakohta, täysi kaaos. Näkemäsi maailma on meitä ympäröivä todellisuus. Näkemäsi näyt ovat tuon maailman menneisyys ja meidän tulevaisuutemme." Enkeli on itkun partaalla. Huomaan hämmästyksekseni etten nautikaan ikuisen viholliseni kärsimyksestä. Sillä tajuan että tämän tulevaisuuden edessä me kaksi seisomme samalla puolella. Lasken kämmeneni hänen kätensä päälle.
"Minäkään en halua tuollaista maailmaa. Mutta mitä me voimme tehdä?" kysyn.
Enkeli tarttuu käsiini ja puhuu kiihkeästi "Meidän täytyy tehdä mahdoton ja yhdistää kaksi absoluuttisen vastakkaista perusvoimaa, kutoa valosta ja pimeydestä muuri suojaksi tuolta hulluudelta joka on tulos epäonnistuneesta yhdistymisestä, ja meidän täytyy välttää itse epäonnistumasta."
"Siis häh?" putoan aina kärryiltä kun alkaa puhumaan vertauskuvilla.
"Aargh. Yritän sanoa että..." Enkeli irvistää "Meidän täytyy muodostaa liitto."
Hmm. Maistelen ajatusta. "Liitto? Tarkoitatko siis..."
"EN!" hän sanoo arvattuaan ajatukseni.
"Harmi. Tarkoitat siis ikäänkuin sotilasliittoa? Hmm ensiksi meidän kai pitäisi lopettaa keskinäine sotamme."
"Siitä voisi olla hyvä alkaa" hän toteaa kuivasti. "Mutta pelkkä tulitauko ei riitä. Meidän täytyy muodostaa yhtenäinen kansa. Harmaasta maasta tulee uuden valtakuntamme keskus."
"Mutta.. Harmaassa tornissa ei ole valtaistuinta. Kumpi meistä johtaa tätä uutta kansaa?" kysyn.
"Siinäpä sinulle totuttelemista, senkin diktaattori, koska kumpikaan meistä ei johda. Uutta maata johtaa kansa, ja meidän tehtävämme on vain pitää rauha yllä."
"Siis." pudistelin päätäni. "Keskeytä minut jos ymmärsin väärin, mutta me olemme siis muodostamassa uutta valtiota, sinun Valon kansasi ja minun Pimeyden kansani, ja kaikki valta annettaisiin näiden riitapukarien käsiin, ja tällä reseptillä meidän pitäisi VÄLTTÄÄ tuon uuden maailman hulluus?"
Enkelin hymy on kuin aurinko. "Täsmälleen näin!"

Avaan suuni vastalauseeseen mutta suljen sen saman tien. Vastoin kaikkea järkeä alan kallistua enkelin suunnitelman kannalle. Selvää on että meillä on edessämme ikuisesti kestävä urakka yrittäessämme saada kansojamme elämään sovussa ja rauhassa Harmaassa maassa. Mutta joudun myöntämään että olen oikeastaan jo kyllästynyt ikuisuuden kestäneeseen sotaan välillämme. Sitäpaitsi uuden maailman uhka tuntuu paljon hirvittävämmältä kuin ajatus rauhasta ikuisen vihollisen kanssa.
Puristan enkelin kättä. "Olkoon siis niin. Tästä eteenpäin emme ole vihollisia vaan yhden kansan samanarvoisia edustajia."
"Muodostukoon Valosta ja Pimeydestä uusi mahti, vastavoima hulluudelle" enkeli lisää.
Ja Quatermass, joka tuntuu ilmestyneen tyhjästä, laskee kätensä käsiemme päälle ja sanoo: "Niin käyköön, ja kestäköön liittonne iäti." kuin julistaisi meidät mieheksi ja vaimoksi, tuumin, mutta pidän ajatuksen omana tietonani etten rikkoisi tunnelmaa.

Oloni tuntuu kevyeltä kun lopulta astun ulos tornitasanteelle hyvästeltyäni enkelin. Tunnen että olen ottanut kantaakseni valtavan taakan, ja tiedän että tulen kantamaan sitä päivieni loppuun saakka. Mutta se ei tunnu pahalta.
Lohikäärme tervehtii minua riemullisesti tasanteella. Muistan lupaamani metsästysretken joka asioiden saaman käänteen takia täytyy peruuttaa, ja toivon etten olisi tullut luvanneeksi.
Golem on saanut päänsä takaisin paikoilleen ja mulkoilee minua äkäisesti hyvän matkan päässä lohikäärmeestä.
Lennämme tasaista vauhtia kotia kohti, aamu on jo valkenemassa. Selvitän hermostuneena kurkkuani. "Tuota noin. Siitä metsästysretkestä josta oli puhetta..." aloitan.
Lohikäärmeen niskasuomut rahisevat äänekkäästi kun se hitaasti kääntää päänsä puoleeni.
"Niin?" Lohikäärmeillä vasta onkin verraton taito saada yhteen ainoaan sanaan valtaava määrä uhkaavuutta. Katson sen leimuaviin silmiin ja etsin sopivia sanoja. Kotimatkasta tulisi ohdakkeinen.

Päivä alkoi vitun hyvin.. nukahdin epätavallisesti jo yöllä ja näin unta jostain helkkarin nasan sukkulasta joka putosi laukaaseen ja sen takia ilma oli niin täynnä pölyä ja lasia ja paskaa ettei voinut hengittää.
Ja sitten hullu velhotar heitti päälleni kirouksen mutta jollain ilveellä onnistuin heittämään sen takaisin. Siis siinä unessa.
Sitten heräsin ja sängyn vieressä seisoi valkoinen piru joka täräytti minua nuijalla naamaan ja katosi. Tämä piru oli nimeltään Todellisuus ja se on kyllä vittumaisimpia asioita mitä tiedän. Todellisuus on paskin kaikista huumeista mitä voit ikinä vetää rasvan tukkimiin suoniisi, se riisuu ilon kaikesta ja jättää jäljelle vain kylmyyttä. Se on pahin vihollisistasi, eikä sitä saa hengiltä sitten millään, sen voi ainoastaan yrittää pitää loitolla.
Miten sen kanssa sitten pitäisi menetellä? No, ainoa keino on se että et ikinä edes löydä sitä. Jos onnistut elämään koko elämäsi näkemättä vilaustakaan Todellisuudesta niin sinulla saattaa olla mahdollisuus elää onnellisesti loppuun. (ei tie loppuun pääty, hah älkää luulkokaan)
Mutta jos kerrankin katsot taaksesi ja näet tuon pirulaisen virnuilemassa niin se ei jätä sinua ikinä rauhaan. Se tulee eteesi kerran toisensa jälkeen ja yrittää repiä silmäluomesi irti jotta voisit NÄHDÄ. Nähdä mitä ympärilläsi on. Nähdä Todellisuuden.
Nyt hyvät kansalaiset, seuraa tolkutonta kielenvääntelyä koskapa suomen kielessä ei ole oikeita sanoja, mutta yrittäkää nyt siitä huolimatta tajuta edes jotain. Nimittäin Todellisuus ei ole sama asia kuin todellisuus. Se että jokin asia on "todellista" ei välttämättä suinkaan tarkoita että se olisi "totta". Kaikella on monta puolta. Tuo pirupaskiainen jota kutsumme Todellisuudeksi on vain yksi sivu tästä viiltäväsärmäisestä jalokivestä joka on koko mahtava maailmankaikkeutemme ja olevaisuutemme elikkäs kaikki mitä on koskaan ollut ja tulee olemaan olemassa, KAIKKI. (ja silti tuo jalokivi voisi periaatteessa olla atomin osa jossain isommassa maailmassa, ja todennäköisesti onkin. hulvatonta. =))
Äh alan olla jo aika väsynyt enkä muista miksi aloin selittämään kun kukaan ei kuitenkaan ymmärrä mitä ajan takaa. Sitäpaitsi lääkkeet loppu ja minulla on sietämätön olo. Ehkä tämä lärpätys on vain vieroitusoireilua, miten vain, mutta jos näette sitä valkoista pirua niin potkaiskaa kasseille minunkin puolestani, kiitos.

Uaah. Minulla oli vaihteeksi niin mahdottoman tylsää eksyin The Sect of Homokaasuun selailemaan kuuluisaa Peitetarinaa. Koska olen niin mahdottoman ilkeä(olenhan Pimeyden Ruhtinas muun ohella), päätin kiusata teitä päiväkirjan tirkistelijöitä pätkällä peitetarinaa.
Kirjoittajien nickit zenzuroitu - (= viiva) merkillä.

- Orvi ei ollut koskaan nimittäin pitänyt turkkilaisista.
- Tämä mainio luonteenpiirre tuli esiin hienosti varsinkin Orvin alkaessa etsiä
- polvitaivettaan erään fetsipäisen herrasmiehen
- hymyillessä vieressä kuin apinaa nielevä mustalainen.
- Esityksen täytyy jatkua, tokaisi Kekkonen ja raapaisi
- persettään, jonka hän oli viikkoa aiemmin tettänyt Kuopion
- vesitornissa sijaitsevassa hyytelömäisen ontossa
- natsien tutkimuslaboratoriossa. Kukaan ei tiennyt, että
- perse omasi pimeitä saatanallisia natsi-voimia½!#½"!
- Joten natsit änkesivät Kekkosen perseeseen ämpärillisen tonnikalaa
- ilman hiekoitussepeliä. Korvan takaa löytyi
- kilo kilohailia ja metri siimaa. Tämä hämmästytti
- yleisöä,mutta olivatpa väärässä. Nimittäin teuwwoa ei ihmettänyt mikään, hänhän oli sen
verta päisään, että pysyi omin voimin selällään ojassa
- niin, mutta minä en ole kala!
- Teuwwo liimasi suomuja erikeepperillä selkäänsä, mutta
- evät tuottivat ongelmia. Alumiinifolio oli liian Folismaista, tuorekelmu muistutti
- mutta juuri silloin kaikkimaailman elmukelmut ja foliopaperit tuhoutuivat. "Ei sitten tänä
vuonna syödäkään kinkkua"
- LAITETAAN KÄPYJÄ JA LEHMIÄ!!!
- Ja niin he ottivat entisien poikaystäviensä kaverit ja täyttivät nämä lehmillä. Hella
kuutoselle ja
- nyrkillinen voita kattilaan. Käpylehmillä täytetyt Exät kattilaan perunoiden ja kalanpäiden
joukkoon
- kossu pakkasesta. Älä keitä kokoon, vaan siivilöi kalanpäät
- ja haarukoi ne silmien viereen unohtamatta
- samanaikaista suomustamista vispilällä
- anuksen uumenissa.
- Haudutetaan koko komeus kattilassa, kunnes taivaan portit aukenevat
- Satu Tiivolan koiran ulkotöppösille.
- Sitten vain reippaasti sisään


...
eiköhän tuo riitä. >.< Raja se on minunkin julmuudellani. Nyt aiheutin varmasti muutaman aivonyrjähdyksen, vaan oma vikanne jos luitte.
Jos taas voit hyvin tuon luettuasi niin oletpas sinä härski pervo. Elikkäs ehtaa Homokaasu-ainesta, kipinkapin vain rekkaamaan http://www.homokaasu.org , jopa irc-galleriaakin likaisempi yhteisö. ^___^

Klikkasin vasta nyt tuota gallerian etusivulla pyörinyttä mainosta, vaikutti ihan hauskalta ja ajattelin että sieltä löytyisikin jotain hauskaa. No ei nyt hauskaa, surkuhupaisaa enemmänkin. Kokoomus - suomen toivo. -___-' Mietin pitäisikö itkeä vaiko nauraa, mutta tarkemmin ajatellen ei tuo ansaitse kumpaakaan.
Siitä pilipalijoukosta on hankala sanoa yhtään mitään käyttämättä muutamia hävyttömiä sanoja, joten tahdikkaana kansalaisena pidän mölyt mahassani ja huokaisen ääneen tilanteeseen sopivan, kylläkin yhtä hölmön, sanonnan: LOL

Tämä kertoo jotakin irc-galleriasta. Aikoinaan irkkaajille suunnattu kuvagalleria on nyt yksi suuri mainosmedia. Ja aika hemmetin kätevä semmoinen. Suurin osa käyttäjistä on vielä koulua käyviä pentuja ja loputkin enimmäkseen nuorta porukkaa. Halutuinta kohderyhmää siis.
Kätevintä on siis roskapuolueille mainostaa täällä, tarjota vielä tietämättömille nuorille mielikuvaa että "Me olemme TEIDÄN puolellanne!", ennenkuin kohde ehtii löytää totuuden.
Näinhän sinivalkoiset aatteet perusidealtaan toimivat: Pienen eliitin hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan valtava joukko mudassa polkevia pieniä kansalaisia jotka ovat valmiita uhrautumaan uudestaan ja uudestaan aatteen vuoksi, odottaen palkkiota jota ei ikinä tule.

Myös sotavoimat ovat haistaneet sopivan raon ja tunkeneet mainoksiaan tänne. Taitavat käydä epätoivoisiksi. Noh, niiden profiili ja yhteisö ovat semmoista kukkelia että jos joku menee lankaan ja innostuu liittymään niin ansaitsee tuomionsa, eli pitkän palvelusajan täynnä hanttihommia pääsemättä lähellekään noita iiih ihania koneita. Oikeasti, kysykää vaikka joltain värväyspampulta että kuinka moni oikeasti pääsee lentämään ja mitä siihen vaaditaan.

Tulipas tässä kirjoiteltua. Harmaata. Väsyttää niin että on terä poissa, en jaksa olla hyökkäävä.
Jos joku sittenkin suivaantui niin saa tulla viisastelemaan. Vastaan asiallisiin murjotuksiin.

Hyvää alkavaa tiistaita, kansalaiset. Muistakaa katsoa Paavo Pesusieni, minä ainakin katson.

Rakas päiväkirja!
Nyt olen minäkin muodikas ja tyylikäs. Ostin mp3-soittimen!
Eipä hypitä nyt meikätytön silmille, ei. Kyllä nyt vaan kadulla kulkiessa kaikki ihastelevat ja kumartelevat ja tahtovat olla niinkuin minä. Ja eipä aikaakaan niin kaikki pitävät farkkutakkia ja ryöstelevät pankkeja minkä kerkeävät.
On se ihmeellistä mitä tällainen pieni kapistus voikaan saada aikaan. Kyl se niin on että pienikin on tärkeä. Ajatelkaa vaikka myrkkykapselia joka kaataa presidentin. :) Tai mikrofilmiä jonka sisältämät salaiset tiedot johtavat hallituksen kaatumiseen! Tai ruttoa kantavaa rottaa joka saastuttaa koko eliitti-kansalaisille tarkoitetun maanalaisen tukikohdan ruokavaraston!!

Niin että muistakaas se, hyvät kansalaiset, jos olette niin hävyttömiä että luette salaista päiväkirjaani. Pienet asiat saavat aikaan isoja asioita, kuten tämä pieni mutta sangen seksikäs mp3-soittimeni joka erottaa minut rahvaasta.(ja se on todella iso asia koska minua rahvaanomaisempaa yksilöä saa hakea!)

Veni vidi vaporavi, ystävät.

~ Nomi ~ sanoo:
APPILANPAPPILANAPUPOJANPAPUPATAPANNULLAKIEHUUJAKUOHUU

Albus sanoo:
O____o kansi pois päältä

~ Nomi ~ sanoo:
moi

~ Nomi ~ sanoo:
oon hanna

~ Nomi ~ sanoo:
kukas sä oot?

Albus sanoo:
uusi hovimestarinne. hyvää päivää.

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Jeeves

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Nimi on Albus!! Ei tipu teetä ennenkuin nimi tulee kunnolla!

~ Nomi ~ sanoo:
...

~ Nomi ~ sanoo:
*rewind*

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Hyvä on, ma'am

Albus sanoo:
Teetä *kaataa pulipuli* sokeria *kuusi lusikallista kilikili*

Albus sanoo:
*vielä yksi*

~ Nomi ~ sanoo:
Kiitos, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
voit jatkaa töitäsi

~ Nomi ~ sanoo:
muista että pidän naamiaisjuhlat huomenillalla

~ Nomi ~ sanoo:
Kreivitär Nerinen tulee vaatimaan erikoiskohtelua

~ Nomi ~ sanoo:
ja hän ei voi sietää pähkinöitä

Albus sanoo:
*riipustaa muistiin kämmeneen* pähkinöitä kreivittärelle..

~ Nomi ~ sanoo:
sano kokille, että jälkiruoissa ei saa missään nimessä olla pähkinöitä

Albus sanoo:
Selvä on, ma'am. Muuta?

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista että Pormestari vaimoineen saapuu myös paikalle

~ Nomi ~ sanoo:
Rva. Pormestari on lyhyenläntä ja vähintääkin norsun kokoa

~ Nomi ~ sanoo:
muista kohteliaisuus ja selkäranka häntä vastaanottaessa

~ Nomi ~ sanoo:
hän myös pelkää kuollakseen kissoja

~ Nomi ~ sanoo:
siinä kaikki. voitte mennä

~ Nomi ~ sanoo:
*siemaisee teetä pikkurilli pystyssä ryyyyyst*

Albus sanoo:
*muistiin* ..kissoja. Hyvä on ma'am.
*kääntyy lähteäkseen mutta pysähtyy* entä Vuoren Musta Velho? Jos muistatte, hän uhkasi kammottavalla kirouksella mikäli jää kutsutta.

~ Nomi ~ sanoo:
hyi kamala! tämähän on persikkateetä

~ Nomi ~ sanoo:
missä minun sitruunateeni on?

~ Nomi ~ sanoo:
ah niin tosiaan, se nukkavieru pillipiipari

~ Nomi ~ sanoo:
hmph, lähetä hänelle... pöllö tai jokin muu hänelle sopiva kirjekyyhky ja kutsu hänet juhliin

~ Nomi ~ sanoo:
hän tuskin edes vaivautuu vaihtamaan kaapuaan

~ Nomi ~ sanoo:
*ilkeä nauru* hänhän kulkee valmiiksi jo naamiaisasussa

Albus sanoo:
*kohtelias naurahdus* hyvin sanottu kuten aina, ma'am

~ Nomi ~ sanoo:
*heilauttaa välinpitämättömästi kättään ja kääntyy päivälehden puoleen* menehän nyt siitä

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista se tee!

Albus sanoo:
*kirjoittaa kämmeneen* mansikkateetä rouvalle... Kyllä ma'am. Hyvää teehetkeä ma'am.

Ei ole paljoa kerrottavaa tästä maailmasta.
Taivas on täällä päivisin aina ankean harmaa, menneiden aikojen tehtaat ja sodat ovat samentaneet ilmakehän lopullisesti.
Auringon laskiessa taivas yhä liekehtii karmiininpunaisena, kuin muistaen yhä tulen ja veren loisteen.
Yöt ovat nykyään aina lohduttoman pimeitä. Ainoa taivaalta loistava valo tulee silloin satunnaisista salamoista, myrskytkin ovat käyneet yhä tavanomaisemmiksi.

Astelen rappioituneen kaupungin katuja. Mietin millaista täällä mahtoi olla ennen loppua. Sanomalehdet ja roskat enää peittävät katua.
Saavun entiselle kauppakadulle. Rikotut näyteikkunat ammottavat tyhjinä, kaikki käyttökelpoinen ja kelpaamatonkin ryöstettiin jo kaaoksen ensimmäisinä päivinä. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti.
Lähestyessäni kumolleen kaatunutta jäätelövaunua jokin rottaa muistuttava surkea olento ilmestyy sen sisältä ja juoksee tiehensä.
Istun kadunvarren penkille ja katselen sen perään kunnes se katoaa.
Suljen silmäni ja keskityn kauas menneisyyteen.

Näkymä kadusta avautuu mieleeni, nyt näyteikkunat ovat ehjät ja katu on täynnä elämää, on helteinen kesäpäivä.
Terasseja on pystytetty ravintoloiden eteen ja olut virtaa. Jäätelövaunu on pystyssä ja viiksekäs kauppias kokoaa juuri tötteröä. Kaksi nuorta tyttöä istuu suihkulähteen suihkulähteen reunakivellä jäätelöä syöden ja nauraen.
Ryhmä miimikoita esittää mykkää näytelmäänsä keskellä kävelykatua. Heidän näkemisensä karmii minua jollain oudolla tavalla. Ei se johdu heidän esityksestään, he ovat oikein taitavia. Mutta nuo valkoiset, ilmeettömät kasvot tuovat mieleeni kammottavia asioita vaikka en uskokaan että se on heidän tarkoituksensa.

Vieressäni penkillä istuu nainen sanomalehteä lukien. Hänellä on aurinkolasit ja hän on sitonut hiuksensa huivilla. Kumarrun lähemmäs nähdäkseni lehden päivämäärän sillä en ole varma kuinka kauas menneisyyteen mieleni on minut kuljettanut.
Ei pelkoa että nainen aistisi läsnäoloni, hän on kuollut jo aikoja sitten. Tämä on vain muistoa, kuin elävää kuvaa.
Hyvin elävää itseasiassa, pystyn haistamaan hänen parfyyminsa ja piparmintun tuoksun hengityksessä. Hikipisarat valuvat hiljaa hänen rintojensa väliin mutta kuumuus ei vaikuta häiritsevän häntä. Hän on täysin keskittynyt lukemaansa.

"...kiistää huhut levottomuuksista..." ehdin lukea otsikkoa ennenkuin hän kääntää sivua.
Yläreunassa lukeva päivämäärä kuitenkin paljastaa että näkemäni aika on lähellä loppua. Ehkä kymmenen vuotta, korkeintaan niin kauan on enää aikaa.
Sivelen naisen hiuksia vaikka tiedänkin ettei hän voi kuulla tuntea kosketustani. Mietin millainen hänen elämänsä mahtaakaan olla.
Aurinkolasien takia en näe hänen silmiään, mutta hän ei näytä vanhalta, ehkä muutaman vuoden yli 20 vuotiaalta. Odottaako rakastava poikaystävä tai aviomies häntä jossain? Onko hänellä lapsia? Kuinka paljon hän tulee menettämään sodan syttyessä?
Tai on jo menettänyt, muistutan itselleni. Vuosia sitten. Kosketan vain kummitusta. Kurkkuani kuristaa yhtäkkiä ja mieleni tekee itkeä.
Katsahdan takaisin suihkulähteelle. Jäätelöä syöneet tytöt ovat lähteneet. Kaikki alkaa näyttämään harmaammalta. Aikani on täynnä.
Kumarrun vielä kerran naisen puoleen ja suutelen hänen korvaansa. Katseeni hämärtyessä olen näkevinäni hänen käännähtävän hämmästyneenä puoleeni ja riisuvan aurinkolasit. En ehdi nähdä hänen silmiensä väriä.

Avaan silmäni taas tuttuun ankeaan maailmaan. Nainen on poissa, samoin kuin jäätelönmyyjä ja kaikki muutkin kummitukset. Poissa on myös auringonvalo.
On viileää, värähdän ja nousen seisomaan. Venyttelen kankeita käsivarsiani ja niskaani, ja ehdin juuri huomata silmäkulmasta kuinka erään toisen kerroksen ikkunan takana verho liikahtaa.
Kylmä hiki nousee iholleni, mutta en anna hermostumisen näkyä käyttäytymisessäni.
Lasken käteni ja olen katselevinani katua eteenpäin, tarkkaillen kuitenkin silmäkulmasta ikkunaa. Ehkä se ei ollutkaan mitään... Ja taas, verhoa raotetaan!
Käännän päätäni sen verran että voin nähdä tarkemmin, mutta saman tien minun on käännettävä katseeni pois. Kasvot ovat painautuneet likaista ikkunaa vasten, ja millaiset kasvot!
En tahdo nähdä enempää. Oli virhe tulla tänne, ajatella jos minut olisi yllätetty uneksiessani menneisyydestä! Mikä houkka olinkaan jättäessäni itseni täysin suojattomana näkyvälle paikalle, onneksi uni päättyi ajoissa.
Hillitsen haluni sännätä juoksuun, sen sijaan lähden tasaista vauhtia kävelemään katua tulosuuntaani. Yritän pysyä rauhallisena vaikka kiihtyneessä mielentilassa kuvittelen jokaisen sivuuttamani oven ja ikkunan taakse rappioituneita olentoja valmiina hyökkäämään kimppuuni.

Älkää käsittäkö minua väärin, minun käy sääliksi verhon takana piileskellyttä ihmisen rauniota, mutta en pystyisi millään tavalla auttamaan häntä. Ainoa apu jota tällaiselle olennolle enää voi antaa, on ampua laukaus hänen niskaansa, enkä pystyisi sellaiseen vaikka minulla olisikin ase.
Hänen silmänsä. Jopa likaisen ikkunalasin läpi kykenin näkemään että niissä silmissä asui vain hulluus, hirvittävä hulluus ja nälkä.
Ei rahtuakaan ihmisyyttä, ei pienintäkään jälkeä inhimillisistä tunteista. Ei edes vihaa, tuota ihmiselle tyypillisintä tunnetta, näkynyt tuossa katseessa. Hän olisi repinyt minut kappaleiksi ilman mitään vihamielisyyttä, tappanut minut vain koska ei tunne muutakaan tapaa kohdella elävää olentoa. Ja tietysti nälän takia.
Tiedän mistä puhun, olen tavannut hänen kaltaisiaan aiemminkin tässän kirotussa maailmassa.

Käännyn juuri kulman taakse satamakadun risteyksessä, kun kuulen oven kolahtavan taaempana. Enempiä miettimättä säntään juoksuun etsien katseellani mitä tahansa piilopaikkaa.Tien toisella puolella on suuri ravintolarakennus jonka pariovet ammottavat auki, turvapaikka.
Hölkkään ravintolan ulkoportaille asti ja pysähdyn katsomaan taakseni. Ei näy ketään, enkä myöskään kuule mitään oman jyskyttävän pulssini lisäksi.
Hengähdän vielä hetken portailla ja aion juuri nousta ravintolan ovelle kun epämiellyttävä haju pysäyttää minut. Käristyvän lihan tuoksu leijailee ravintolan sisältä. En halua tietää enempää, kompuroin kauemmas ovesta ja portaikosta. Oviaukko ei enää tuo mieleeni turvapaikkaa vaan hirviön kidan.
Juoksen taas, juoksen kohti rautatieasemaa josta saavuin useita tunteja aiemmin.
Ennen automaattisesti toimineet liukuovet ovat jo aikoja sitten jumiutuneet mutta väännän niitä hartiavoimin auki kunnes mahdun sisään. En käynyt itse rakennuksen sisällä tullessani, olisi ehkä pitänyt.
Sisäpuolella on joskus ollut kahvila, tyhjät pöydät ja tiski houkuttavat minua jäämään hetkiseksi ja uppoutumaan paikan muistoihin, mutta en uskalla ottaa riskiä.
Astelen peremmälle suureen huoneeseen, lattialla lojuu roskia ja alumiinituoleja, keskellä lattiaa on suuri ruosteenvärinen läntti joka tuoksuu kuivuneelle verelle.
Likaisen lasiseinän rikkonaisista ruuduista puhaltava ilmavirta liikuttelee hiljaa roskia, ja jotain katonrajassa roikkuvaa joka kilahtelee hiljaa hämärässä. Katson ylös ja järkytyn, mutta tarkemmin ajatellen näky on ehkä enemmän surullinen kuin kauhistuttava.

Alaston, riutunut nainen riippuu korkealla ketjujen varassa. Ei epäilystäkään että hän on kuollut, lattialla oleva veri on hänestä vuodatettu. Anorektisen vartalonsa lisäksi hänessä ei kuitenkaan näy mitään silmiinpistäviä säteilysairauden merkkejä, eikä hänen kuolemastaan voi olla montaa päivää aikaa. Kaupungissa saattaa siis yhä olla muutakin asutusta kuin rappio-olennot, joskaan en ole varma ovatko he sen miellyttävämpiä päätellen siitä mitä tälle naiselle on tehty. Selvää on kuitenkin että rappiomutantit eivät ole nostaneet häntä tuonne ylös ja viiltäneet hänen kurkkuaan auki, tämä on tietoisen ihmisen työtä. Värähdän.

Nämä mietteet eivät tee oloani yhtään turvallisemmaksi, ja vaikka en edelleenkään kuule takaa-ajon merkkejä, haluan päästä nopeasti pois täältä. Vilkaisen korkealla olevaa kelloa, ikäänkuin tavan vuoksi, sillä se on ollut pysähdyksissä ikuisuuden. Taas tunnen houkutusta uppoutua paikan muistoihin, herättää uinuvat kummitukset. Päätän että palaan tähän kaupunkiin vielä jonain päivänä, ja otan selvää miksi tuntemattoman naisen oli kuoltava noin kauhealla tavalla.
Huoneen perällä toiset liukuovet ovat valmiiksi auki ja astun asemalaiturille. Kauaa ei onneksi tarvitse odottaa, kuulen jo junan kaukaisen jyrinän. Puoliksi odotan äänen kuuluttavan: "Telocruinin pikajuna saapuu raiteelle yksi", mutta ikivanhat kaiuttimet pysyvät mykkinä. Hyvä vain, olisin järkyttynyt kuollakseni. Ajatus hymyilyttää minua silti.

Mustanpuhuva juna pysähtyy kirskuen laiturille, kuten se tekisi vaikken olisikaan täällä.
Vaunujen ovet aukeavat sihahtaen mutta ketään ei tule ulos. Yllättyisin jos tulisi.
Juoksen junan sivua tarkkaillen vaunujen ikkunoita, useimmissa vaunuissa hohtaa punainen valo, yksi on täysin pimeänä. Lopulta löydän vaunun jonka valaistus on tuttua loisteputken valkoista, ja kiiruhdan ovesta sisälle. Juuri ajoissa ennenkuin ovet sulkeutuvat ja juna lähtee taas liikkeelle. Se ei koskaan viivy pitkää aikaa.
Vaunu on tyhjä, mikä ei sekään yllätä minua. Käyn istumaan ja teen oloni mukavaksi, nyt olen ainakin periaatteessa turvassa.
Katselen yhä nopeammin ohi kiitäviä maisemia ja ajattelen maailmaa joka on tullut hulluksi.

Ihannemies

Jos ihannemiehesi olisi eläin, hän olisi

(x) Kissapeto
( ) Koira
( ) Lammas
( ) Karhu
( ) Kukko
( ) Aasi
( ) Sika
( ) Hirvi
( ) Apina
( ) Rotta
( ) Vaaksahainen
( ) Joku muu, mikä:

Jos ihannemiehesi olisi vuodenaika, hän olisi:

( ) Talvi
( ) Kevät
( ) Kesä
(x) Syksy

Jos ihannemiehesi olisi hirviö, hän olisi:

( ) Lordi
( ) Kita
( ) Amen
( ) Ox
(x) Dracula
( ) Zombie
( ) Godzilla
( ) Ihmissusi
( ) King Kong
( ) Tiamat - Pakko huomauttaa että Tiamat on jumalatar, eli siis nainen. :P Kukahan tämänkin testin on laatinut, vai onko jossain kökkökauhuleffassa sitten käytetty tuota nimeä, en tiiä
( ) Kerberos
( ) Joku muu, mikä:

Jos ihannemiehesi olisi maalaus, hän olisi:

( ) Picasson maalaus
( ) Salvador Dalin maalaus
( ) Japanilainen maalaus
( ) Afrikkalainen maalaus
( ) Luolamaalaus
( ) Jackson Pollockin maalaus
( ) Akseli Gallen-Kallelan maalaus
( ) Leonardo da Vincin maalaus
( ) Claude Monetin maalaus
(x) Jonkun muun, kenen: Ei mikään noista oikein viehätä. Sanotaan Derek Riggs!

Jos ihannemiehesi olisi säätila, hän olisi:

( ) Auringonpaiste
( ) Läkähdyttävä helle
( ) Pakkanen
( ) Ukkonen
( ) Tuuli
( ) Sade
( ) Lumisade
( ) Pilvinen sää
( ) Räntäkeli
(x) Sumu

Jos ihannemiehesi olisi ääni, hän olisi:

(x) Suden ulvonta
( ) Vihellys
( ) Karjaisu
( ) Kissan kehräys
( ) Koiran haukku
( ) Kukon kieunta
( ) Puron solina
( ) Hyräily
( ) Kuiskaus
( ) Joku muu, mikä:

Jos ihannemiehesi olisi maisema, hän olisi:

( ) Korkea vuori
( ) Saharan erämaa
( ) Grönlannin jäätikkö
( ) Vihreä laakso
( ) Havumetsä
( ) Sademetsä
( ) Meren aava
( ) Vesiputous
( ) Rotko
(x) Järvimaisema

Jos ihannemiehesi olisi sarjakuvahahmo, hän olisi:

( ) Lassi (Lassista ja Leevistä)
( ) Hämähäkkimies
( ) Mustanaamio
( ) Karvinen
( ) Jere
( ) Wagner
( ) Taikuri Hauru
( ) Muumipappa
(x) Joku muu, mikä: Jackie Estacado

Jos ihannemiehesi olisi LOTR-hahmo, hän olisi:

( ) Aragorn
( ) Legolas
( ) Frodo
( ) Klonkku
( ) Gandalf
(x) Joku muu, kuka: Plääh, ei siinä ollu ketään kivoja. Joku niistä haamuista vaikka.

Jos ihannemiehesi olisi vitsi, hän olisi:

( ) Tuhma vitsi
( ) Älykäs vitsi
( ) Huono vitsi
(x) Kuoliaaksinaurattava vitsi
( ) Kuiva vitsi
( ) Kerro mikä vitsi:

Jos ihannemiehesi olisi jalokivi, hän olisi:

( ) Rubiini
( ) Safiiri
( ) Timantti
( ) Smaragdi
( ) Topaasi
( ) Zirkoni
( ) Tiikerinsilmä
(x) Joku muu: Öh. En kovin välitä jalokivistä.

Jos ihannemiehesi olisi musiikkia, hän olisi:

( ) Klassinen sinfonia
( ) Poppia
( ) Rokkia
( ) Diskoa
( ) Teknoa
( ) Heviä
(x) Metallia
( ) Jotain muuta, mitä:

Jos ihannemiehesi olisi soitin, hän olisi:

( ) Kitara
( ) Rummut
( ) Basso
(x) Huilu - Ilman turhia kaksimielisyyksiä
( ) Tamburiini
( ) Kongi
( ) Xylofoni
( ) Haitari

Jos ihannemiehesi olisi symboli, hän olisi

( ) Yin&yang
( ) Kysymysmerkki
( ) Huutomerkki
( ) Piste
( ) @
( ) XXX000
( ) Pääkallo
( ) Risti
( ) Nurinpäin risti
( ) Sydän
( ) Biohazard
( ) Radioactive
(x) Joku muu, mikä: A

Jos ihannemiehesi olisi makeinen, hän olisi:

( ) Suklaa
(x) Salmiakki
( ) Hedelmäkarkki
( ) Toffee
( ) Konvehti
( ) Turkinpippuri
( ) Marmeladi
( ) Joku muu, mikä:

Jos ihannemiehesi olisi väri, hän olisi:

( ) Musta
( ) Valkoinen
(x) Punainen
( ) Keltainen
( ) Sininen
( ) Vihreä
( ) Joku muu, mikä:

Ihannemiehesi iho on

( ) Vaalea
( ) Tumma
( ) Ruskettunut
(x) Sileä
( ) Karhea
(x) Arpinen
( ) Tatuoitu
(x) Karvaton - sopivissa paikoissa karva jees, muttei mikää lumimies!!!
( ) Karvainen

Ihannemiehesi tuoksuu

( ) Hieltä
( ) Dödöltä
( ) Elukalta
( ) Myskiltä
(x) Savulta
( ) Salmiakilta
(x) Metsältä
( ) Äijältä
( ) Heiniltä
(x) Kiehtovalta
( ) Ei miltään

Ihannemiehesi ääni on

( ) Kirkas
( ) Kova
(x) Seksikäs
(x) Pelottava
( ) Rauhoittava
( ) Matala
(x) Käheä
( ) Karhea

Ihannemiehesi huonoja puolia ovat

( ) Petostelu
( ) Retostelu
( ) Uhoilu
( ) Tuhoilu
( ) Valehtelu
( ) Juopottelu
( ) Sauhuttelu
( ) Naipottelu
( ) Liian kova kysyntä markkinoilla
(x) Huumeilu
(x) Tappelu
( ) Kiroilu
(x) Laiskuus
( ) Epäsiisteys
( ) Ylimielisyys
( ) Ilkeys
( ) Välinpitämättömyys
( ) Vittuilu
( ) Murjottaminen
( ) Kuuntelemattomuus
- Hahah :D Kovin vähän paheita sopii olla.


Ihannemiehesi on:

(x) Eläinrakas
( ) Vihaa elukoita
( ) Omistaa elukoita - Saa niitä kyl olla muttei tarvii :p
( ) Itse elukka
( ) Allerginen
(x) Omistaa mielikuvituseläimen - Miksei :D

Kakkos episoodi myöhästyi luvatusta ajankohdasta, siitä pahoittelut sarjan ainoalle fanille. ;<
Nyt Heikki löytyy omilta kotisivuiltaan http://www.freewebs.com/hseikkailut/ koska tarina muuttuu synkemmäksi ja saa sellaisia piirteitä jotka eivät ole välttämättä soveliasta luettavaa alle 7 vuotiaille.
JOS SIIS OLET ALLE 7 VUOTIAS NIIN ÄLÄ VIERAILE NÄILLÄ SIVUILLA, MENE MIELUUMMIN VAIKKA http://www.happytreefriends.com TAI http://www.stickdeath.com NE OVAT LAPSILLE SOVELIAAMPAA VIIHDETTÄ!
Tai no oikeestaan menkää minne mielitte, sensuuri on turhaa typeryyttä, piti vain sanoa noin omatuntoa puhdistaakseni. :-P

Jatkossa kirjoitan ehkä harvemmin kuin kerran kuussa, paitsi jos Heikin suosio sattuisi yhtäkkiä nousemaan huikealla tavalla mikä toki hieman kannustaisi!
Edelleen suosion kasvaessa myös voisi vieraskirjan tapaisen lätsäyttää sivulle, mutta nyt vielä päiväkirja käyköön pas..palautelaatikosta.
Kiitos.