IRC-Galleria

Viime aikoina olen lähinnä vain turhautunut vitusti yrittäessäni piirtää, mutta nyt ensimmäistä kertaa aikoihin olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Tässä on komisario Barrett, hahmo yhdestä lukemattomista tarinamaailmoistani:

Vähän vanhemmalta ja läskimmältä olisi voinut näyttää, ja näyttääkin itse asiassa takin alla (harjoituksen vuoksi luonnostelen hahmot aina ensin alasti), mutta kai siitä näkee ettei kyseessä ole mikään hehkeä nuorukainen.

Kuten näkyy, suhtautumiseni varjostukseen on edelleen tasoa "paiskotaanpa vähän tummaa sinne sun tänne", mutta luulen että olen kehittynyt siinäkin ihan hitusen.

Yksi eniten vihaamistani genreistä maailmassa on high school draama. Pystyn laskemaan yksikätisen sirkkelinkäyttäjän sormilla tähän genreen kuuluvat teokset joita kestän katsoa. Se lukumäärä kasvoi juuri yhdellä, nimittäin:

Kyle Gabler on outo heppu.



World of Goon tekijöiltä, peli jossa poltetaan juttuja takassa. Polta kaikki vanhat lelusi ja valokuvasi, ja tilaa postimyynnistä lisää krääsää poltettavaksi. Koska talvi on kylmä.

Jos Doom olisi tehty nykypäivänä...

Se olisi täynnä peliä häiritseviä quick-time eventtejä, turhia tutoriaaleja, erikseen DLC:nä myytävää puuttuvaa sisältöä ja muita "ominaisuuksia" jotka nykyään alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Sivumennen sanoen, ilman nostalgia-arvoakin Doom on minusta vielä nykypäivänä aivan perhanan loistava ja tunnelmallinen peli.

Olisi ihan kivaa jos reseptivapaat kipulääkkeet esim. lievittäisivät kipua. Alan epäillä että minulle on myyty tiivistettyä vehnäjauhoa.

Twitterilläkin on mahdollista tehdä jotain kivaa.
"I made a twitter account where all I do is pretend to be "The Universe" and respond to tweets that have the word "Universe" in them."

Alan pikkuhiljaa tajuamaan mitä DF:n fanit tarkoittavat puhuessaan hauskuudesta. On se tavallaan kivaa kun kahden päivän työ valuu viemäriin kun nälkiintymisestä jo valmiiksi vittuuntuneet kääpiöt sekoavat lopullisesti kun goblinit ryöstävät pari vauvaa, jonkun paras kaveri hukkuu ja toisen vaimo nääntyy nälkään, ja ensimmäiset kunnolla seonneet tappavat vähän lisää porukkaa kunnes kaikki vain riehuvat.

You throw your short sword at the poor beggar.
The short sword pierces the poor beggar's neck.
The poor beggar says: Thanks! I always wanted a short sword.
The poor beggar wombles around.
The poor beggar leaves northeast.