maailma haarteilla kadonnut tienviitta
en jaksa ajatella en jaksa edes piittaa
luulet tietäväsi, oot ihan vitun väärässä
luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä
ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan
käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan
te ette tietä mitä puhutaan tai mitä sanotaan
miks kaikki muuttuu tärkeeks vasta ku sen kadotan
nykyään mikään ei tunnu enää miltään
jos vain voisin.. tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ajatukset palaa tuhkaks ja paha olo valtaa
mitä enää tehdä missä enkelit on taivaan
paha vetää puoleensa maanalle tuonelaan
paskaa eilen samaa tänään mut mitä sit huomenna
kaikkee ei voi korjata.. sen kanssa eletään
jos ei ota takkiin niin mitä varten sit pelätään
ei munkaa sielu ole yhtä valkonen ku lumi
tai taivas vaivaaks omatunto öisin paha uni
yksinäistä täällä kasvaa asvaltilla kukkii
niin ku muutkin tunnit yksinäinen vartti tunti
kokonaisuutta täyttää, yksinäiset laulut
kaiku liikenteessä, sekä lasten nauru
yksinäiset purot, penkit niinku minä
kylmät rantavedet yksinäisyyttä lisää
katon ympärille betonikin näyttää halvalta
vanhalta koti kadut kartalla tahralta
harmaalta kevät mun sydämmeni haavalla
katumukset synnit syvät näkyy hyvin vaa'alla
opin nopee nauttii siitä mitä omistan
tajusin, ettei kulta kauan korista
vahva henkisesti pärjään tunnetila sodis
tiedän miltä tuntuu olla yksin yksinäises kodis
en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan
elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan
aamu kuudelt kello, päivään uuteen herättää
on vaikeeta tahdon pahan tunteen selättää
kaikki meni pieleen en tiedä syytä vieläkään
ovi teljetty, ikkunat peitetty
ei valoo palamassa, avaimet pois heitetty
neljän seinän sisäl, tukahduttaa itkua
paha olla, ei pysty eikä jaksa liikkua
en jaksa ajatella en jaksa edes piittaa
luulet tietäväsi, oot ihan vitun väärässä
luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä
ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan
käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan
te ette tietä mitä puhutaan tai mitä sanotaan
miks kaikki muuttuu tärkeeks vasta ku sen kadotan
nykyään mikään ei tunnu enää miltään
jos vain voisin.. tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ajatukset palaa tuhkaks ja paha olo valtaa
mitä enää tehdä missä enkelit on taivaan
paha vetää puoleensa maanalle tuonelaan
paskaa eilen samaa tänään mut mitä sit huomenna
kaikkee ei voi korjata.. sen kanssa eletään
jos ei ota takkiin niin mitä varten sit pelätään
ei munkaa sielu ole yhtä valkonen ku lumi
tai taivas vaivaaks omatunto öisin paha uni
yksinäistä täällä kasvaa asvaltilla kukkii
niin ku muutkin tunnit yksinäinen vartti tunti
kokonaisuutta täyttää, yksinäiset laulut
kaiku liikenteessä, sekä lasten nauru
yksinäiset purot, penkit niinku minä
kylmät rantavedet yksinäisyyttä lisää
katon ympärille betonikin näyttää halvalta
vanhalta koti kadut kartalla tahralta
harmaalta kevät mun sydämmeni haavalla
katumukset synnit syvät näkyy hyvin vaa'alla
opin nopee nauttii siitä mitä omistan
tajusin, ettei kulta kauan korista
vahva henkisesti pärjään tunnetila sodis
tiedän miltä tuntuu olla yksin yksinäises kodis
en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan
elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan
aamu kuudelt kello, päivään uuteen herättää
on vaikeeta tahdon pahan tunteen selättää
kaikki meni pieleen en tiedä syytä vieläkään
ovi teljetty, ikkunat peitetty
ei valoo palamassa, avaimet pois heitetty
neljän seinän sisäl, tukahduttaa itkua
paha olla, ei pysty eikä jaksa liikkua