tunsin jo vapauden siivet ja ilman niiden alla,
mutta toitkin pimeyden takas ja koitti sydämessäni halla. en tahdo sua muistaa enää, haluun vaan unohtaa ja elää. sä mua satutit, rikoit sydämen palasiksi, tunnen vain pahanolon ja se muuttuu ahdistukseksi. mutta yhden kuvan vain näin ja muistoja miettimään jäin. kyynel toisen jälkeen silmästä putosi, elämä taas minulla leikkiä halusi. sinä vain petit ja uutta uhria etit. sinulla joku toinen nyt on, se joka muutti meidän kohtalon. mietin vain miksi, kaiken piti mennä taas palasiksi. juuri kun onnen pystyin jo kokemaan, harhaa se oliki vaan. toivon vain että tämä tuska ei kauan elä ja alkaisi rakkauden uusi erä, joka olisi päättymätön ja rakkauden määrä olisi säästymätön. by satujohannahelenius.