Ylös ja alas matka jatkuu, puren huulta koska tää paska oikeesti sattuu.
Jos mä eksyn polultani, auta mut takasin. Saanko anteeks, mä myönnän et mokasin?
Mä tein sen, se pistää ja syvältä, nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joit ei voi käsittää. Oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällänen mä oon, minkä luonteelleni mahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa, nää muistot mun pääs ei jätä mua rauhaa.
Kaikki mun frendit ootte seisonu mun vierel, puhunu mun puolest, ku on kissa vieny kielen.
Oon ollu kusipää, paljo suruu tuottanu, kaiken sen jälkeen te ootte muhun luottanu.