Turhaan lopulta mä sitten kaipasin, enkä saa sua enää koskaan takaisin
Mä sua ikävöin, aina päivin ja öin, oot mulle vaan nii yli tärkee
Ja meet sydämessäni kaikesta kärkeen
Miksi sä lähdit mä sua oikeesti rakastin, ikävöin sitä kun me halattiin ja karattiin
Koulusta aina livistettiin yhdes sun luo, mutta sä mut hylkäsit enkä mä tuu enää kuntoo
Ikävöin niitä kaikkii meidän yhteisii aikoi, kun sä mua tärkeeks sanoit minun olevasi vannoit
Olit mulle ihan kaikki, kaikessa, ikävöin kaikkee paitsi, valheitas
Meillä ois voinu olla vuosisadan rakkaus, mulla ny enää pelkkä vuosisadan kaipaus
Oikeesti, miks sä edes teit näin sokeeksi, en voi tunteitani peittää
Kun rakas lähtee siitä jää kyllä jäljet, nyt mä vaan ikävöin eikä siinä ole järkee
Jos mä voisin nii sut rintaani painaisin, jos saisin takaisin halaisin koska rakastin
Muistan sun silmät ja kauniit huules
Rakastin nii paljon miks teit näin mulle
Tunnen lämpös ja pehmeet kätesi
Mutta sä katosit et sanonu ees näkemiin
Haistan tuoksusi mut sä et oo siinä
Sun muisto aina niin sydäntä viiltää
Nään sun kasvos kun katson ylös tähtiin
Kuuluuko tosiaan mun näin paljon kärsii
Kuulen äänes kun iltaisin hiljenen
Muistos kaivaa vaikka pois itken sen
Odotan aina että joku päivä soittaisit
Odotan et herään ku kuiskaat korvaani
Sanot rakastavas ja mä sanon takas
Että oot tärkein ja samal sua halaan
Mutta alan ymmärtää et tuu koskaan takaisin
Voin vaan toistaa mä sua oikeesti rakastin
