oon hämmästyny,miten oon voinu nousta tosi huono-itsetuntosesta parempaan,suht pienes ajassa ja ehkä liiankin paljon hyvää on tapahtunu mulle sitten ku lähin pois himasta,nyt oon vast alkanu tajuu kui onnelinen voin loppujenlopuks olla täs elämäntilantees.
sori "angsti" mut kaikille tiedoks että myös mahdoton on mahollista kun vaan jaksaa ja laittaa kaikkensa peliin ja tiiän et oon aika vahva henkisesti ja kaikki ne vastoinkäymiset on auttanu rakentaa sitä.
ja onha niitki ihmisii olemas joilla on ollu varmasti pahempiki lapsuus mitä mulla on ollu,muttei niit kannata koskaa alkaa vertailee toisiisa.
en oo kunnol angstannu yleisesti ni sanoinpahan vaan että mulla menee oikeesti hyvin :D