Pienen pienessä kolossa hän asui, omassa pienessä maailmassa neonvärien keskellä.
Eräänä päivänä hän tapasi ihmisen, komean nuoren miehen. Keiju ja mies tutustuivat pikku hiljaa toisiinsa. Mies nosti hänet taivaisiin, uskotteli hänelle paljon.
Silti pieni keiju tajusi, ettei koskaan voisi saada häntä. Silti pala taivasta riitti tuottamaan hänelle tuskaa ja nautintoa, masokistista mielihyvää ja tyydytystä.Sitten eräänä kauniina päivänä mies oli poissa, palannut omaan maailmaansa, keijun ja miehen yhteiseltä leikkikentältä.
Kun keijun maailma kaatui hän tajusi, olisi liian myöhäistä ja hän katsoi hänen taivastaan ja antoi sen karata kauas pois, jälleen kerran.
Keiju halusi muiston säilyttää mutta olisi vaikea jatkaa elämää kun puolet hänestä vietiin. Joka yö voit kuulla keijun itkun, sen kuulevat ne, joilta vietiin jotain tärkeää.