"Nainen istui nurkassa ja piteli viestä vapisevin käsin edessään. Jälleen kuului rasahdus ja hän nosti vapisevat kätensä korvilleen.
"Menen pois, Mene jo!", hän kiljui suoraa huutoa ja mietti milloin hänen painajaisestaan oli tullut totta. Hän tuijotti makuuhuoneen ovelle ja tärisi tuntiessaan tuon toisen olennon läsnäolon. Äkkiä huoneeseen astuinkin pitkä tummahahmo, joka käänsi kasvonsa naista päin.
"Leslie, on sinun vuorosi", mies sanoi ja lähti kohti naista.
"Mene pois! Olet mielikuvitustani, olet painajaiseni, olet tuskani, kaikki se likainen inhimillisyyteni ja viattomuutteni mikä on näiden 20 vuoden aikana minulta vietty". Leslie kirjui nurkassa ja huitoi veitsellä ilmaa sokeana. Nainen tunsi kuinka kylmä mutta voimakas käsi tarrasi häntä kaulasta ja riuhtaisi hänet yhdellä liikkeellä seinää pitkin ylös. Veitsi kolahti puiselle lattialle ja Leslie sai tuskin henkeä.
"Miksen vaan voisi vihata sinua?", nainen sai kuiskatuksi ja yritti saada henkeä, yrittäen pitää sen saastuneen ja paskamaisen elämänsä langat silti käsissään .
"Olet liian luottavainen Les", hahmo sanoi ja nosti äkisti puoli alastoman ja värisevän naisen syliinsä,
"Ja kuinka voisit vihata sellaista mitä rakastat?"
Jo taas näin unta hänestä, Lesliestä, joka tuntuu viestittävän minulle jotain syvältä itsestäni. Tai sitten olen vaan vinksahtanut päästäni.