Taidan lopettaa nukkuisen kokonaan. Jos joku tietää sen tunteen että nyt tiputaan korkealta ja kovaa ja sekoitat siihen vielä todentuntuisen painajaisen, en yhtään ihmettele miksi olin suoranaisessa paniikissa herätessäni pari kertaa yöllä. Alan kjo itsekin kallistua sen puoleen että voisi käydä jollekin Tohori Sykerölle käydä juttelemassa, en enää itse usko että tämä johtuu liiasta stressista.
"Kylmässä yössä yksin palelen, etsin toivoa, etsin uskoa,
käännyn oikealle, käännyn vasemmalle, olen hukassa,
ihmisyyteni on vuosia sitten valunut pois, mikään ei mua satutta,
Haluan itkeä, haluan nauraa, olen unohtanut sen taidon.
Polvistun maahan lumesen routaiseen, tuijotan käsiäni,
nukahdan luonnon viileään syliin ja näen unen josta
en halua koskaan herätä"