Olen niin lopen kyllästynyt ihmisiin jotka luulevat että rikas mami ja isä takaavat onnen. On oikeasti kurjaa nähdä "vanhan" ihmisen kitisevän sellaisesta asiasta että joutuu töihin. Ymmärtäisin tuon käytöksen alle 10 vuotialla mutta yli 20 voi herra isä. Itse olen joutunut viime päivinä kokemaan aivan liikaa ja olen moneen kertaa miettinyt miten hemmetissä itse jaksan olla positiivinen muille ihmisille. On totta että minullakin on huonot päiväni ja tulee aina olemaan. Mutta oikeasti minut saa hyvälle tuulelle se että kuulen, että muiden elämä menee hyvin. Olen aina asettanut ja tulen aina asettamaan kaikki läheiset ihmiset itseni edelle ja joku kehtaa vielä sanoa minua itsekkääksi. Onko se itsekästä että valvot itse kaikki yöt sen takia kun mietit miten voisit auttaa jotain toista ihmistä? Jos jonkun mielestä olen itsekäs v-mäinen ihminen niin sitten olen. Tiedän että en todellakaan ole sellainen mitä jotkut ihmiset minusta toivoivat mutta olen ainakin selvillä sitä mitä haluaisin olla. Tasan eivät käy onnen lahjat ja siitä on turha ruikuttaa minulle. En ole mikään hemmetin jumalolento joka voi taikoa jonkun toisen ihmisen elämän paremmaksi. Ihmisen "normaali" olo tila menee hyvin nopeasti unen puutteesta sekaisin, joten en yhtään ihmettele että joinakin päivinä revin hiuksia päästä naurean.
Olisi vaan niin hemmetin mukava kuulla joskus jotain positiivista itsestään, kun antaa muille niin hemmetisti.... Onneksi muutama ihminen muistaa melkein päivittäin muistuttaa minua hyvistä puolistani ja siitä olen ennemmän kuin kiitollinen.