Sä sanot, että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa.
Sulle suru on temppu vain, vika sielussain, juoni vain.
Sulle tytöt on leikkiä vain, ne on huvia huoletonta.
Sulta säröjä sieluuni sain yhden liian monta.
Sä kysyt, miksi kyyneleet,
Mistä silmät itkeneet.
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet ja kysyt, miksi kyyneleet.
Sun egos on ihan suunnaton, markan Morrison, tunteeton.
Sä puhut paheistas nauraen ja mä kuuntelen vaieten.
Mä olen sulle kai leikkiä vain, pelkkää huvia huoletonta.
Sulta säröjä sieluuni sain, yhden liian monta.