IRC-Galleria

Itkin eilen. En ole itkenyt yli vuoteen. Oli vaan maailman surkein olla. Tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi. En ole ollut edes surullinen yli vuoteen. En ole antanut painoa asioille jotka saisivat minut surulliseksi. Nyt kuitenkin olin surullinen, surullisempi kuin koskaan. Makasin yksin sängylläni ja mietin mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä. Päätin ruveta katsomaan Titanicia. En ole katsonut sitä elokuvaa sitten 4. luokan koska tiedän että itken lopussa. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin että pidättelin itkua ennen kuin olin katsonut 10 minuuttia elokuvasta. Totti soitti minulle lähellä elokuvan puoliväliä ja purskahdin itkuun. Tiedän miksi, mutten aio sitä kertoa. Lähdin pitämään hauskaa Totin ja Jaakon kanssa, tai no niin hauskaa kuin sain pidettyä ja tulin takaisin kotiin noin puolenyön aikoihin. Päätin jatkaa Titanicin katsomista. Itkin reilusti ennen loppua ja itkin lopussa. Sain lopetettua itkemisen ja katsoin vaihtoehtoisen lopun elokuvasta ja itkin jälleen. Ehkä minäkin olen ihminen.