Mitähän sitä sitten... Mä en ihan tosi tiedä mitä mä teen!
Näinkö tää sitten on; vaikka mä polvillani rukoilisin ja pyytäisin, anelisin.. niin sä et kääntyis kattoon, etkä välittäis? Kävelisit vaan ohi, niinkö?
Mä herään aamulla, jotta mä nään sut..
Mä tulen kouluun joka päivä, jotta mä nään sut..
Mä menen kotiin ja nukkumaan, että mä voin taas herätä ja nähä sut..
Mä ihan tosi yritän, mutta mitä mun pitäis tehä?!
Mä tein väärin, Mä olin törkeä, Mä kohtelin sua epäoikeudenmukasesti... Mä pyysin anteeks ja yritin...
Sä onnistuit, Sä olit ihana, Sä kohtelit mua ku prinsessaa... Sun ei tarvinnu pyytää anteeks, eikä yrittää...
Mutta nyt sä laitat mut kattoon tätä vierestä. Kärsimään sun pahaa oloo, ja ajattelemaan päivästä toiseen, että heräänkö samaan aamuun sun kanssa, vieläkö voin nousta ylös, ihan vaan et nään sut... . .
Kai tää on nyt sit mulle oikein. Sanoit ettei saa luovuttaa, mutta mitä muuta tässä vielä pitäis yrittää... Mä toivon ettet sä KOSKAAN luovuta, lupasit ettet jättäis mua koskaan, rakastan sua <3
""Puen kasvoilleni
ilonaamio
peittämään tänäänkin
kaiken minkä
hajotin eilen
Huudan hiljaa
paikallani ettei
kukaan huomaa
huomennakaan
kuinka rikki olen
oikeasti
Peitän kyyneleet
poskiltani
maalaan meikillä
iloisen irvistyksen
kuolonkalpeille
kasvoilleni
ja nauran
sillä se on kaikki
mitä minulle jätettiin""