Anteeksianto ei ole helppo pikaratkaisu, eikä siihen voi pakottaa. Se ei ole alistamista eikä alistumista, ei ehtojen sanelemista, ei myöskään lupa jatkaa vääriä tekoja. Se ei auta väärään syyllisyyteen. Anteeksianto ei muuta väärää tekoa oikeaksi, kuten monet luulevat.
Toimivin olisi kaksipuolinen anteeksianto: loukkaaja pyytää ja loukattu antaa anteeksi. Yhteys voisi palautua ennalleen tai jopa aiempaa paremmaksi.
Hyvin usein ja erityisesti kaikkein kipeimmissä asioissa kuitenkin käy niin, ettei loukkaaja koskaan pyydä anteeksi. Hän ei pysty tai ei halua. Ehkä hän ei edes tiedä loukanneensa, tai hän on jo kuollut.
Silti voi onneksi antaa anteeksi, yksipuolisesti. Niin päästää itsensä vapaaksi. Ei kannata tuhlata aikaa sen odottamiseen, ymmärtääkö loukkaaja pyytää anteeksi.
...........................
..........................
Joulu on tunnetusti anteeksiannon juhla ja silloin unohdetaan kaikki kaunat ja erimielisyydet.
Jopa englantilaiset ja saksalaiset saivat solmittua kirjaamattoman, joulun mittaisen rauhan ensimmäisen maailmansodan aikana. Ja vain koska Saksalaiset alkoivat jouluaattona laulaa maailmankuulua joululaulua "Stille Nacht! Heilige Nacht!". Tuo tuttu sävelmä sai englantilaiset nostamaan päänsä juoksuhaudoistaan laulamaan ja juhlimaan saksalaisten kanssa Kristuksen syntymäjuhlaa nk. Ei-Kenenkään-Maalle.
Se oli upea esimerkki anteeksiannosta. Rauhasta kahden toisiaan vihaavan kansa välillä.
Edes hetkeksi.
Sota jatkui taas 26.12 Tapaninpäivänä klo 9.
Minäkin opin antamaan anteeksi. Huomaamattani. Huomasin vain etten enää ole katkera ja vihainen. Ainakaan samalla tavalla kuin ennen.
Joulun lahja on ihmeellinen :)
I love her. And I hate her. But she is still my mom. My only Mother. <3
"Taas joulunlapsi hymyilee näin ilon maailmaan.
Hän talven kylmään pimeyteen luo rauhan valoaan"