IRC-Galleria

Olen monta kertaa elämässäni istunut kotona viikkoja, olen istunut kuukausia, mutten aina samasta syystä niin useasti. Olen istunut kotona useimmiten sen takia, että olen arestissa.
Jep, siellähän minä. Jotenkin tuntuu ihan arkipäivältä tällainen. Ei mua jaksais kiinnostaa, vaikka ei ole kesällä töitä. Saanpahan räkiä kattoon joka kesä. Helvetti, kun kirvelee tuo yksi hassu haava
tuossa. Kokeilin aikani kuluksi tänään, että onko se muka niin hirveetä, jos tumppaa röökin käsivarteen, sain tuloksen ja olen sitä mieltä, että - JA PASKAT!
Ei se tunnu yhtään missään. Istuskelen siis kotona, mulkkaan vuorotellen käsivarressa olevia haavoja. Eilen raavittu haava, tänään tupakilla tehty reikä, eilen raavittu haava, tänään tupakilla tehty reikä. "Ootko nyt tyytyväinen ittees, vitun angstipaska?" Joku voisi kysyä, ja minä voisin vastata: "Kyllä olen, vitun urpo."

Mietin tässä, että miten voi olla mahdollista, että ihminen istuu ensimmäisellä viikolla kahdesta, jo tulevia kotiaresteja. Ketä siihen pystyy? - MINÄ! Saatana.

Sanoituksia tulee niin, ettei itse edes pysy perässä. Nyt vain taas inspaa, kun kerrankin elämässä tapahtuu jotain. Puoli tuntia vielä pitäisi olla koneella. Taino, kuka jaksaa. Voisin piirtää.
Piirrän jonkun kuvan, opettelen sitä niin kauan, että osaan sen täsmälleen samalla tavalla ja sitten menen heittämään sen johonkin seinään. NO EI KAI! Elikkäs, sitten vain kynät ja paperia.

Menen.