Mikä siinä on, kun annan kaikkeni?
Mikä siinä on, kun revin itsestäni kaiken irti?
Vain yhdelle henkilölle.
Miksi aina minun tuurillani, tulee jotain väliini?
Miksi aina minun tuurillani, minä häviän pelin?
Miksi en voi voittaa?
Olet liian herkkä, olet liian kiltti, olet liian täydellinen.
Jos minä olisin sinun ikäisesi, en mitään muuta haluaisi kuin sinut.
Sanoi tässä äitini taannoin.
Se, että puhutaan irstasta paskaa, on muka hienoa.
Minä en halua sanoa niin, koska ajattelen muutakin.
Ajattelin sinua sinuna, sydäntäsi sydämenäsi.
Poika, opi antamaan turpaan, opettele näyttämään mistä kana kusee!
Sinun ei tarvitse sellaisille mulkuille hävitä, olet sentään minun poikani.
Sanoi tässä isäni taannoin.
Ja taas kerran, tätä ei oikea henkilö lue, jos lukee niin se ei merkitse mitään.
Teksti vain kulkee ohi silmien, kuin juna.
Minä taas en pysty pysäyttämään tätä junaa vauhdista.
Vuodan taas kerran tekstiä siitä, mitä tunnen.
Muttei ketään välitä, ketään ei kiinnosta.
En saa sitä, mitä haluan.
Ihminen synnyttää itse itsenä
ja on myös tappava itse itsensä.
Näin minä luulen, tähän minä uskon.
~ Johnny. (Nou kopiointia.)