IRC-Galleria

Tänäänkö se oli, kun J.A.U. Yrjölä viimeisen kerran collieita arvosteli (nahkoja tosin). Classic ehti saada vain yhden arvostelun Yrjölältä, senkin pikkupentuluokassa. Koska äsken kirjoitin arvostelun meseen, leikin nyt Ctrl+C ja Ctrl+V

"Soopeli. Erittäin hyväntyyppinen, hyvin esiintyvä narttupentu. Hieman eteentyöntyvä kirsu ja loiva otsapenger muutoin kaunis pää. Leikkaava purenta, kauniit korvat. Voimakas, hyvä runko. Erinomaiset kulmaukset. Hyvä karvapeite. Hyvä liikunta. Hieman iloinen häntä."

Eli onpahan tämä nyt jossain tallessa :) Ja tuloshan tuosta näyttelystä oli PEK-1 KP PN-2.

Mitä tuosta voimme oppia... Minulla on kirsukoira :D

---

Täten ilmoitan, että kyseisessä Porvoon näyttelyssä Classicin ykkös nahkatyttöystävä oli Yrjölän arvostelemana junioriluokassa EH3.

Ja ne jotk ei Titjaa tunne, ihailkaa Sigitius .

Se mikä meitä yhdisti, yhdistää edelleen.
Voimana kantavana kuljet kanssani ainiaan.
Sisaruus on ikuista, se ei milloinkaan pääty.
Ei tunteeni sinua kohtaan koskaan jäädy.
Paikkaa sinä vain vaihdoit,
meidän sydämiimme muutit.

...meidän äidin luokse. Niin paljon Rommiin ihastuin, että vaikea siitä oli luopua. Mutta onneksi ei Rommi kovin kauas lähtenyt.

...ja oli siellä trikkejä ja merlejäkin. Lisänä myöskin yksi musta ruosteenpunaisin merkein. Eli Boogie lähti mukaamme Silimen-leirille. Tuike tapasi siellä viisi sisartaan sekä isänsä ja emänsä. Classicin oli tyytyminen Jumboon ja Minttu-siskoon.

Oli hyvin hauska nähdä miten samannäköisiä kaikki sisarukset olivat. Toivottavasti myöhemminkin vielä tavataan.

...ahaa ahaa, hän päätti jäädä sateeseen istumaan, ahaa ahaa... Tuolla sateisen yön pimeydessä käveltiin koirien kanssa. Classic ja Jumbo jäivät haistelemaan keskelle kävelytietä jotain, pysähdyin ja annoin niiden haistella. Aikansa kun olivat haistelleet, meinasin, että nyt jatketaan matkaa. Kun lähdimme siitä, huomasin sen, mitä koirat olivat haistelleet. Se oli Severi Sammakko.
On nuo colliet mukavan ystävällisiä. Aiemmin kesällä kävi vastaava tilanne pienen linnunpoikasen kanssa. Silloin Classic ja Tuike katselivat ystävällisesti lintulapsosta, joka majaili heinikossa.

Tapahtuipa alkumatkasta niin, että ihmettelin mitä Classic haisteli ja koitti maasta nostaa... Vallan oli jonkun lompakon (?) sisältö tyhjennetty keskelle kävelytietä. Ei siin mittee. Kerättiin talteen, täytyy viedä johonkin ne, josta voidaan omistajalleen toimittaa.

Mutta paljon jäisi asioita huomaamatta ilman noita koiria :)

Tänään (tai jos kelloa uskominen, niin eilen) menimme rantaan koirien kanssa tapaamaan ystävääni ja hänen amstaffipenneliään. Jumbo ei ole ollut "oikeasti vapaana" aiemmin meillä. Ainoastaan pienten tottistuokioiden aikana, kun olen ollut koko ajan yhteydessä koiraan.

Nyt rannassa kuitenkin kun kaikki muut olivat vapaana ja pentu pyöri Jumbon jaloissa, mietimme, josko voisimme Jumbon päästää. Koska Jumbo ei ole miltää karkaajatyypiltä vaikuttanut, ratkaisin ongelman irroittamalla hihnan. Jumbo juoksi ja leikki muiden koirien kanssa ja yllättävän hyvin juoksi luokse kun kutsuin. IHANA koira!

Nyt tiedän, että jatkossa vastaavissa tilanteissa voin Jumbon päästää juoksemaan.

Sain kuningas ajatuksen mennä match show:hun koirien kanssa. Valitettavasti "ykköskoirani" Classic ei ole "kisakuntoinen", jotenkinhan se puute sitten piti korjata. Eli matkaan otin mukaan Boogien, Rommin ja Tuiken. Koirat autoon ja menoksi. Boogie alkoi samantien vikisemään, kun ei se isäntä ollut nyt mukana.

Perille tultua, koirat ulos autosta. Otin Boogien hihnasta kiinni ja se lähti heti "uimaan". Uiminen siis tarkoittaa kiskomista eteenpäin niin paljon kuin ikinä pääsee ja etujalat ilmassa. Siinä minulla neljävuotias RAUHALLINEN koira. Miten miljoona kertaa onkaan saanut ihmisiltä kuulla kuinka RAUHALLINEN Boogie on (silloin on narun päässä/matkassa mukana ollut isäntä).
Sama kiskominen päällä koko ajan kun yritin jonottaa ilmottautumaan. Kun sanoin "istu" hetkeksi istuttiiin... mutta sitten taas ui ui ui ui.

Nameilla sain sitten Boogien huomion jotenkin itseeni ja muutaman juoksuaskeleen testasin. Noh, ensimmäisenä kehään Boogien kanssa. Boogie olisi kehässä halunnut leikkiä tykin kuulaa ja juoksuun lähtiessä olisi singonnut jonnekin hyvin kauas (valitettavasti hihna esti miehen yrityksen). Meni se jossain vaiheessa nätistikin. Mutta ei ne niin mieleen jää.

Isäni sitten toimi "koiraparkkina", kun itse juoksin kehästä toiseen esittäen vuorotellen koiria. Hieman ennen match show:n loppua Boogie halusi tehdä vaikutuksen koko yleisöön. Jotenkin se singahti yhtäkkiä koiraparkista liikkeelle ja juoksi tohottaen ympäriinsä. JES JES JES!!! Vihdoin koitti se vapaus! Koko pari tuntia oli Boogie joutunut olemaan paikallaan ja yhtäkkiä sai (hmmm... no lupaa ei kyllä kysynyt) juosta ja juosta ja juosta.

Ei siin ketää. Ja jos olisi ollut aikaa, olisin voinut vaipua maanalle. Hei hienoa, mulla on 4-vuotias leikkisä toopermanni. Pikkukoira asteen isommassa kropassa.

Tuollainen kolmen lauma collieita toimii hyvin ryhmänä. Eilen yölenkin jälkeen oli huvittava näky. Kolme collien pitkää kuonoa oli vierekkäin odottamassa makuuhuoneen oven avaamista. Jotenkin ne ovat sisäistäneet, että makuuhuone on collieiden nukkumapaikka. Siellä ne sitten makaavat, kaikki sängyn vieressä.

Ruokajononkin olivat yksi päivä järjestäneet. Classic söi ruokaa keittiössä. Jumbo makasi Classicin takana kuin odottaen vuoroaan. Jumbon takana taas makasi Tuike. Ja oli muuten suora jono :)

Ajoittain iskee niin suuri ikävä. Voi Veli-Rakas. Istun koneen ääressä ja tyhjyys on vallannut minut. Jotain haluaisin sanoa... Mutta tuijotan näyttöä.
Sinä näet sisälleni. Ehkä minun ei tarvitse sanoakaan mitään.

Päivisin on ollut koirilla ehkä vähän turhankin kuuma. Mutta jotain mukavaa tekemistä kuitenkin on keksittävä. Eli nyt kesän ajan olemmekin pitäneet öisin tottistuokioita. Harjoittelut ovat olleet lähinnä Tuiken takia. Mutta kaikkiahan siinä on tullut hieman treenattua.

Tuike on edistynyt valtavasti ja koenkin jo suunnatonta nautintoa seuratessani isännän ja Tuiken työskentelyä. Oman ilonsa minulle suo nyt Rommi. (Jumbo nimenä on niin kamalan vaikea muistaa... Jambo, Jumbo, Dumbo...) Alkeitahan sitä harjoitellaan. Mutta juuri silloin editys on yleensä huimaa. Jumboon saa jo hyvin kontaktia ja Jumbo on kiinnostunut siitä mitä tehdään.
Päästin Jumboa jo vapaaksikin. Ei puhettakaan, että Jumbo olisi lähtenyt johonkin. Makkaroiden vetovoima oli niin suuri. Luoksetulossa oli iloista katseltavaa kun Jumbo juoksi luokseni turkki hulmuten.
Sivulle sain Jumbon tulemaan ohjaten muutaman kerran ihan onnistuneesti. Ja sitten lisänä muutaman ei niin onnistuneen sivulle istumisen sain kaupan päälle.

Classic oli sitten niin loukkaantuneen oloinen, että sen kanssa oli pakko ottaa muutama liike. Huvikseni koitin ensimmäistä kertaa miten Classic tottelee käskyä kun sanon sen jonkin matkan päästä selin. Hieman epäröiden Classic kuulema painui maahan.