Lääkitsen itseni rukouksin,
Mutta otan niitä lääkkeeksi vain.
Ovat myrkkyni jotain aivan muuta,
Mua vahvempaa
Pelkään onnellisuutta,
Sillä tunnen sen vastakohdan.
Kirouksella on kasvot,
Jotka ihmistä muistuttaa.
Sen äänessä asuu lupaus,
Se valehtelee myös itselleen.
Puolet minusta liekkeihin tuijottaa,
Ne värini toistavat tanssissaan.
Puolet rakastaa mustaa veden pintaa
Ja mitä se syvyyteen piilottaa.
Puolet jäi vangiksi illuusioon,
Joka itsestään rakensi uskonnon.
Puolet iskee rystyset kallioon
Tunteakseen todellisen.
( Apulanta - Kirous )