Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella: "
mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista ?
Entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ?
Entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä ?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
Kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ?
Kun olimme
erottamattomat ?
Lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä
kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja.
