IRC-Galleria

Viikonpäästä mä olen pörräämässä Hesassa... Mä joka olen kiven kovaan vannonu etten sinne mene... Mutta halaun tehä jotain spesiaalia... Koski on nähty edestä ja takaa... Ja liikaa joka tapauksessa... Pitäsköhän oikeesti harkita muuttavansa Turkuun? Näh, en mä osaa siel asua... Ja tääl on kuitenki tutut ja turvalliset sekopäät joita tulis ikävä... Jam iten sitä selviäis ilman vakkaripuistokemistejä? Ei pojjaat, ehei kuuna päivänä...

Mutta Hesaan mä lähren... Ja olen kunnon turisti... :P Sikko saa hävetä silmät päästään... B-) Mutta ei kait täsä...

Jepajep... On taas hyvä miettiä hetki omia juttuja ja keskittyä siihen mikä on oleellista... Nauttia perheestä ja tutustua toisiinsa...ja tyttöön... katoin täs yks aamu peilistä omaa kuvaani ja tulin pohtineeksi että mitä mulle kuuluu... Huomasin myös etten osaa siihen vastata... Pähkäilin että jossain on vissiin vikaa...

Ja tajusin samalla, että olen kauhusta jäykkänä... Siukku ottaa ja lähtee omaa elämää elämään muualle... Se on kuitenki aina ollu meistä mä joka lähtee tuntemattomia vesiä katsastaan... Että silmät kiinni ja sinne päin.... Ny se on jo aikunen... (Anteeks vaan siukku... Mä vaan oon tämmönen nostalgisti...).

Jeejee, olenpa muuten Turus... Ja istun niin erikoisessa kuppailassa notta ei mittään järkee... =)=) Jeejee, tätä lisää :P:P

Joo-o... On tullu pähkäiltyä, että mikä on menestyvän parisuhteen avain? Onko se rakkaus? Ei se ainakaan tunnu aina riittävän... Vai eikö vaan itellä riitä poweria rakastaa lasta ja miestä yhtäaikaa...Hmm... Vai onk ose avain yhteisymmärrys? Entä jos se yhteisymmärrys ei löydy ku lapseen liittyvissä asioissa? Entäs taas sit yhteinen aika...? Sitäkään ei taida riittää ku koko perheenä... Onko itsekästä vaatia omaa aikaa toisen kanssa? vai saako yhteistä aikaa vasta eläkkeellä?

Voisipa kääntää kelloa ja herätä uudestaan... Viime yö meni päin veetä ku ei polvi antanu nukkua... Tylsämielinen jomotus oli jatkuvaa... Ja töissä meni kaikki vituiks... Mikään ei sujunu ja rivejä ei tullu vaikka kuinka juoksi... Lopetin juoksemisen. Nostakoon häpeäpaaluun, antakoon selkään, potkikoon perseellä, ei kiinnosta. Vittu.

Jos minä katoaisin, kuka alkaisi etsiä.
Jos minä löytyisin, kuka riemuitsisi.
Jos minä sammuisin, kuka löytäisi keinon sytyttää liekkini uudelleen...

Entäpä jos kaadun. Kuuleeko kukaan vaikka olisi paikalla?
Katoaisinko muihin ääniin?
Olisinko vain tuulen aiheuttama ilmavirta kasvoilla?
Vai purisinko nilkkoihin kuin pahin syyssää?

Mitäpä jos istun vaan tässä.
Istun ja olen.
Pidän käsiäni sylissä enkä liiku.
Annan itseni olla.
Ja annan muiden olla.

Mutta jospa kuitenkin huudan?
Olen täällä! Tässä istun! Näettekö?!?
Näkeekö kukaan minua? Tai kuuleeko oikeasti?

Järjenhimmennin! Hyvä idea... Pittää suunnitella... (Ei tullu yövuoros mieleen alkoholi =) )

Juu, Jarkko onnistu yllättään mut taas kerran =) Se mies on niin ihana, notta...huoh... <3 Eli siis, aloittakaamme alusta...

Jarkolta leikattiin umppari tossa par viikkoo sitten ja miehän jäin palkattomalle vapaalle töistä... (Susannan olis pitäny olla kipee jotta olisin saanu palkkaa...)Jarkko ku ei saa nostaa/kantaa mitään yli viis kiloa painavaa ja Susanna... Noh, sanotaan, että se taitaa painaa enempi ku viis kiloo... :D Kuitenkin...Asiaan!!!

Viikko sit maanantaina Jarkko kysäs multa illalla että haluisinko lähtee Edeniin Nokialle? Ku se sais kahen hengen huoneen henkkarihinnoin eli 70 egee... Ja tokihan mie lähen... Sain sitten kaverinki ottaa mukaan ja keksinpä pyytää Nimppua... ;P;P Voe tokkiisa...

En koe oikeudekseni kertoa Nimpun osuutta tästä yhden yön reissusta, mutta sanon vain sen verran että: Heidå Svärige *reps*.... *tikahdus* Nina, kyllä sä ymmärrät... *totaalitipahdus*

Mä pääsin käymään hierojalla perjantaiaamuna heti klo 10... Ahhhh, oli ihana kokemus... *kehräystä*

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI.

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden