IRC-Galleria

kukaa ei enää oo mun rakas pikku homoni,
enää en voi tökkiä puolta leiriä kylkiin,
kukaa ei enää hoe et hop, tai jaha jaha, tai vooii vittüü,
enää ei oo halipiirii,
enää ei voi tekstat poikie kaa et tulkaa mein siipee,
enää ei saa ol eros vanhemmist ja sisaruksist,
enää ei saa ol kavereitten kaa 24/7,
enää ei syödä viis kertaa päiväs,
enää ei herätä 7.45 siihe et joku ampuu vesipyssyl ja laittaa sen ärsyttävän rallatuksen soimaan keskusradiost,
enää ei lauleta sil porukal evankeliumii, Martin Luther Kingin lauluu eikä ruokarukousta,
enää ei oo PARASTA iltaohjelmaa,
enää ei opetel ulkoläksyi,
enää me ei saada juoruta oppitunneil,
enää ei puolen leiriä tunge mein huoneesee,
enää ei myöhästytä häistä,
enää ei naureta karvanaamojen jutuille ruokapöydäs ja sitä, ku kapel tule ruokaa nenästä,
enää ei men Karkkugospelii ja bongailla siel miehii,
enää ei lyödä siel gospelis emmin kans toisiimme,
enää ei voi nauraa, ku allu lyö päätänsä ikkunaa bussis,
enää me ei moshata niskaa niin kipeeks, ettei pysty kannattelemaan sitä,
millai vitus täst selvitää, viime yön porattii kaks tuntii, mul tulee nii ikävä kaikkii (paitsi saarist), ja tulee iha ahdistus ku ajatteleeki et kaikki tää on enää pelkkää muistoo!