IRC-Galleria

Eräs tuttavani puhui tapahtuneesta ampumiskohtauksesta Jokelan koulussa.
Hän oli sitä mieltä, että televisio on täynnä räiskintää ja tappamista ja että väkisinkin tällainen vaikuttaa ampujan kaltaiseen nuoreen. Että hän ei ymmärrä, tappamisen olevan väärin, kun sitä on televisiossa niin paljon.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että 18-vuotiaalla ampujalla on hieman muita vaikuttajia, kuin telkkari. Ehkä sen ikäinen kuitenkin tajuaa, mikä on väärin ja mikä ei, eikä tee sitä siksi, että leffoissa tehdään niin!
Itse hän kertoi, ettei vaikuttajia ole musiikki, televisio, elokuvat tai vastaavat.
Nuorella miehellä oli omat syynsä. Hän kertoi itse, ettei ole hullu, kuten ehkä useat ajattelevat.
Hän ei vain halua kuulua tähän yhteiskuntaan.

Olisiko kuitenkin tapahtuneeseen jotain muita vaikuttajia?
En väitä, että hän olisi hullu tai mitään. Ehkä hän kärsi masennuksesta tai vastaavasta, sairaudesta, joka vaivaa erittäin paljon nykyään suomalaisia nuoria.

Parlamenttini kokouksessa puhuttiin tapahtuneesta. Eräs jäsenistä esitti kysymyksen: Onko nuorilla mahdollisuus puhua asioista? Jos on paha olo, onko heillä mahdollisuutta purkaa sitä johonkin?
Mielestäni tällä hetkellä masentuneille nuorille on hyvinkin paljon mahdollisuuksia purkaa surunsa.
On paljon kriisipuhelimia ja vastaavia. Kouluissa ja kunnissa on psykologeja. On nuorten lehtien palstoja, jossa vastataan ongelmiin. Joillakin saattaa olla mahtavia ystäviä, joille he pystyvät purkautumaan. Ja ystävät auttavat.
Apua on varmasti muuallakin, kuin mainitsemissani asioissa.
Ongelma on ennemminkin se, että he eivät välttämättä halua apua, tai eivät halua puhua asioistaan.

Nämä väitteet ovat lähinnä veikkauksia, sillä itse en ole joutunut masennuksen kanssa kasvotusten.
Toivon, että teksti herättää ajatuksia (kuten varmasti herättääkin). En tunne ampujan minkäänlaisia taustoja. Itseäni toistaen, väitteet ovat veikkauksia.