taidan olla sitten pelkkää tyhjää.
mä en ikinä arvannut että muutto ottais jossain vaiheis näin koville.
ajattelin saavani heti uusia kavereita.. niinhän mä sainki, monta tusinaa.
mut ei kukaa niistä välitä mmitä mulle oikeesti kuuluu tai kuka mä oon.
kaikki uudet suhteet perustuu pinnallisuuksiin, baari iltoihin, yhden shoppailu reissun päähän.
ei kukaan välitä ajatuksista jotka liikkuu mun mielessä.
kertakäyttö, yksittäispakattuja ystäviä. niinku lentokoneissa kaikki pakataan erikseen; voi,maito,haarukka/veitsi,vesi,ruoka..
kaikki täällä on tuntenu toisensa jo niin kauan ennen mun tuloa, et on vaikee vaan mennä mukaan.
miks kukaan soittais mulle kun jollain on synttärit, eihän se ole mun ystävä. miks kukaan pyytäis mua mukaan johonki bileisiin ylitse sellasen ihmisen jonka on tuntenu ala-asteesta lähtien.
ei mua täällä kukaan kaipaa..
mun on ikävä teitä. te olitte aina mun tukena. te soititte mulle aina kun jollakin oli synttärit tai jotkut bileet jossakin. koska mä olin teidän ystävä, mä kuuluin siihen kaveripiiriin. tietenki mut pyydettiin mukaan.
ei enää. en tunne ketään niin hyvin.
annetaan ajan kulua, ehkä joku vielä haluaa kuulla mitä mulle kuuluu.
itsesääli, oih mitä ironiaa.