mä taisin taas löytää itseni. sen pitkän ajan jälkeen jonka hukkasin.
mä löysin sen oudon sisäisen hullun puoleni.
luin vanhoja merkintöjä ja tajusin kaipaavani jotain olellista itsessäni.
pienen hullun.
muistin rakastavani kahvia ja suolaisen hulluja kertomuksia elämästäni.
niitä ei ollut hetkeen syntynyt. synnyinkö tänään uudestaan vanhaan itseeni.
meninkö takaisin hulluuden kohtuun keräämään hukatut palaseni.
olinko LOST.
tärisevä ääni koputtaa peltikattoon märkiä ääniä. puut on keltaisia taas. pihalla on viileää.
aamuiset tieni kantavat minut koulun suuntaan. jaksanko nyt. onnistunko tälläkertaa.
toivon todella.
kaivan kirjoituslehtiöni taas esiin ja alan tarinoida tuleville sukupolville eriskummallisia
tarinoita tästä hullusta maailmasta. kun kaikki oli vielä vihreää ja kaunista.
kuollut on luonto ja sen asukkaat. maailmaa kääntyy uuteen mustaan valoon. pian on kylmä.
mutta odotetaan vielä lämpöä ja sitä seuraavaa huomista. uskotaan tulevaan.
kun päivä muuttuu yöksi ja taas takaisin.
silloin löydämme itsemme painottelemasta kohtalon vaakalaudella.
ymmärrämme tekemisiemme tärkeyden ja sen mihin se johtaa.
seuraavaan mandariinin väriseen iltaan.
heijssan.
Safka: kupponen kahvia ja sämpylä jota en vielä syö.
Musa: The All-American Rejects - Change your Mind.
Fiilis: parempi ku halosella ikinä!