IRC-Galleria

Hyvää itsenäisyyspäivää! ai että sitä on jo ikävä takaisin koto-suomeen. 14 päivää ja sitten pääsee tutuille mannuille tallustelemaan.

kynnet on jo lakattu suomi-värein (eipä täällä suomen lippuja näy niin piti edes jotenkin kompensoida tilannetta) ja kohta olisi taas lähtö tonne geneven kahviloihin. pitää sitä nyt paikallisia vähän valistaa pohjolasta ja levittää suomi-tietoisuutta.
koko päivän olen kuunnellut vuorotellen maamme laulua ja finlandia hymniä. taitaa kohta isänmaalisuus mennä överiksi :D mutta hyvähän niitä on kuunnella ja rauhoittua edes hetkeksi. olenhan minä muulloinkin kovan stressin takia (tai ihan muuten vaan) pysähtynyt ja kuunnellut noita lauluja. rauhoittaa mukavasti ja nostaa mielialaa, kun tietää, että itsellä on se hyvä kotimaa jonne on aina tervetullut.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen.
Maa kallis isien!

tänään toteutin pitkän ajan haaveeni. kerrankin kun olen saanut olla yksin kotona koko viikonlopun niin pitipä näin sunnuntaina ottaa siitä vielä kaikki irti. pistin kuuman vaahtokylvyn tulemaan ja keräsin kaapin sopukoista ne viimeiset suklaakeksit. otinpa vielä musiikkiakin taustalle mukaan. siinä sitten lilluskelin, pehmityin rusinaksi ja naama onnesta virneessä popsin posket pullolla keksejä. aaaaaaaahhhhh... kuinka ihanaa! menipä perjantai ja lauantaikin siinä baareissa notkuessa niin piti nyt kerrankin ottaa rennosti ja pestä ne kahden päivän meikit pois :D
nyt on niin rentoutunut olo kun vain olla ja voi. pitää kyhätä itselle pesä vielä ja katsella simpsoneita niin saa viikonloppu täydellisen päätöksen :P

ihanaa! ihana elämä :)

joo. elikkäs vielä olen totuttelemassa tähän sveitsiläiseen elämään ja toistaiseksi SUURILTA järkytyksiltä ollaan vältytty, tosin humoristisia sattumia on kyllä eteen jo tullut. hieman hätkähdyttävää on se, että täällä syödään illallista noin 19h-22 ja tänäänhän meillä oli illallinen sitten 21h. ihanaaaaaa.. tätä menoa kaikki kilot mitä kesäksi pudotin tulee takas :D no ei nyt vaiskaa.. aika hyvin oon laihtunu täällä. luut alkaa jo tököttää ja vatteet meinaa pudota päältä :D (jos nyt vähän liioitellaan ;) ). farkut ainaki meinaa pudota jaloista eli kyllä tämä mun ikuinen kiusa "texasin kokoinen perse" alkaa pikkuhiljaa vaihtua johonkin pienempään :D

täällä mun au pair perheen luona on vierailemassa vanha pariskunta, joten sain parempaa kosketusta perinteiseen sveitsiläiseen elämään. vanha rouva sanoi hyvin tämän perheen äidille (puhui ranskaa ja nuorempi mies sitten kohteliaasti tulkkas): "te kyllä hemmottelette tämän teidän au pairinne pilalle, kun koko ajan vaihdatte puheenne englanniksi! hänellehän pitäisi puhua ranskaa niin kyllä tyttö kielen sitten pian oppii!" aivan mahtavasti sanottu! sain kyllä hyvät naurut. ihan oikeassa oli kyllä. kielen oppii nopeasti silloin kun sitä ON PAKKO käyttää.

Tässäpä teille hauska tarina mun elämästä.
Elikkäs eilen (8.7.) käytiin tädin luona Lappeenrannassa äidin kaa ja kotona meitä sitten odottikin ihana yllätys. Siinä seittämän jälkeen tultiin takaisin ja kun äiti alko kaivaa vara-avainta niin sitä ei löytyny mistään (eikä meillä kummallakaan ollu omia avaimia mukana), joten siinä sitten kiroillen yritettiin keksii miten päästään sisää.
Keittiön ovi on joskus auki koska minä kerään sadevettä bonsaille, joten kävin kokeilemassa olisiko se tällä kertaa jäänyt auki. No tietysti se oli sitten lukossa.
Onneksi äidin kaa muistettiin et mä tykkään oleskella parvekkeella (ja mähän ramppaan siellä jatkuvasti), joten sen ovi voisi olla auki. Ja eikun tikkaat kehiin ja kiipeemään parvekkeelle. Noh, sattumoisin sekin ovi oli lukossa.
Kerrankin kun tarvitsisi sitä, et ovet olis auki ni sit kaikki on lukos!
Siinä sitten istuskeltiin ja yritettiin pähkäillä minne voitaisiin mennä. Mutta sitten tuli pelastus: mulla on ikkunat lähes aina auki ja etenkin kesällä mä pidän isoa ikkunaa auki. Roudattiin tikkaat mun ikkunan alle ja äiti pääsi luikahtamaan mun huoneesta sisään.
Vara-avaimet sitten löytyi varaston lattialta. Niin ja iskä ja pikkuveli on töissä Helsingissä, joten heistä ei juurikaan ollut apua.
Tämä ei kuitenkaan minulle ollut se ensimmäinen kerta kun jään lukkojen taa. Oon nimittäin onnistunut lukitsemaan itseni talon ulkopuolelle aiemminkin ja olen muutaman kerran myös jäänyt vähissä vaatteissa parvekkeelle lukkojen taa. Siinäpä oli sitten selittelemistä kun mut löydettiin puolialasti roikkumassa kaiteelta (yritin nimittäin hypätä alas, jotta pääsisin sivuovesta takaisin sisään).