IRC-Galleria

kroppa ihan (rehellisesti sanottuna) paskana. selkään koskee ja hyvä että saan ees taivutettuu kädet polvii. oon koko päivän pyöriny selkä pinkeenä. no, ainakin mulla on ollu hyvä ryhti ku eipä sitä vähäänkään selkää kärsis taivutella. jalat on kans aika kipeenä ja rappusii saa kävellä aikas hitaanlaisesti. kovat treenit on ollu mut edistystä on tapahtunu. turha syömine on ainaki hävinny ja oon paljo ahkerampi. käsis alkaa jo näkyy merkkei treenaamisest ja onhan ne jalatki vähä kaventunu. sitä pystyy jo kieli poskella kirmaamaan juoksumatolla yli 5min mikä on mun kaltaselle laiskimukselle jo aika kova ennätys :D isikin jo vähän suunnitteli et parin viikon pääst pinkosin jo triplat tost ajast. hyvä rääkki oli kyl eile. en ollu nukkunu yhtää ja sitä sit puol kuntosena punttikselle vetäsee 1h30min treenit. veli haasto mut vetämään 50kg yhel koneel alas. mut mä ku tartuin kahvast kii ja nostin jalat ilmaa ni siihehä mä melkee sit jäinki roikkuu. hyvä siit on sit painoi alas vedellä :D
tulevan viikonloppun ois sitte väliaikakuvaus. pitää ottaa muutama kuva kropast ja kattoo onks mite edistyny. paino on varmasti pudonnu. :) ei tarttee ees vaa'al käydä ku tietää :D

kunto on päässy rappeutumaan pahasti ja joitakin kiloja (mitkä Sveitsissä sain pudotettua) on päässy kertymään takaisin. niin nytpä päätin, etten pelkällä sohvalla möllöttämisellä painoa pudota, niin ei kun itseä vaan niskasta kiinni ja kuntoilemaan.
alan kirjottaa itselleni ihan kuntoilupäiväkirjaa muistiin ja alkusivuille suunnittelin sekä päivä- että viikkorutiinit. ruoat ja kaikki maholliset otettii huomioon. en minä nyt kyllä ihan syömättä ole, sillä kirjoitin itselleni muistiin, että mun ON SYÖTÄVÄ vähintään 3 ateriaa päivässä säännöllisin ajoin. näin saan karsittuu välipalat pois ja saan hyvin jaettua ajan eri aktiviteettien kesken.
piti myös ottaa itestä ihan kuvia, että myöhemmin voi sitten nähdä onko edistystä tullut. lantion luut, kylkiluut ja solisluut näkyy jo jotenkin, mutta reisiä pitäisi saada timmimpään kuntoon. alavatsaa myös.

pitääpi sitten kirjoitella miten olen edistyny ;)

viimeinen päivä täällä sveitsissä menossa hyvää vauhtia. huomenna ihan aamusta olisi lähtö suomeen. kauhea angsti ja masennus päällä. tää on ollu mun koti jo hyvän aikaa (118 ihanaa päivää). myhhhhh... iha itkettää ku ajattelee et huomen ei pääse bussilla kaupungille kavereita tapaamaan, notkumaan tutuissa baareissa.. ym. voi vitsit.. pitää nyt ottaa kaikki irti tästä viimeisestä päivästä ettei tule kaduttua sitä, että jotain jäi tekemättä.

kirjottelen vielä edistymisraporttia myöhemmin tänään..

Hyvää itsenäisyyspäivää! ai että sitä on jo ikävä takaisin koto-suomeen. 14 päivää ja sitten pääsee tutuille mannuille tallustelemaan.

kynnet on jo lakattu suomi-värein (eipä täällä suomen lippuja näy niin piti edes jotenkin kompensoida tilannetta) ja kohta olisi taas lähtö tonne geneven kahviloihin. pitää sitä nyt paikallisia vähän valistaa pohjolasta ja levittää suomi-tietoisuutta.
koko päivän olen kuunnellut vuorotellen maamme laulua ja finlandia hymniä. taitaa kohta isänmaalisuus mennä överiksi :D mutta hyvähän niitä on kuunnella ja rauhoittua edes hetkeksi. olenhan minä muulloinkin kovan stressin takia (tai ihan muuten vaan) pysähtynyt ja kuunnellut noita lauluja. rauhoittaa mukavasti ja nostaa mielialaa, kun tietää, että itsellä on se hyvä kotimaa jonne on aina tervetullut.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen.
Maa kallis isien!

tänään toteutin pitkän ajan haaveeni. kerrankin kun olen saanut olla yksin kotona koko viikonlopun niin pitipä näin sunnuntaina ottaa siitä vielä kaikki irti. pistin kuuman vaahtokylvyn tulemaan ja keräsin kaapin sopukoista ne viimeiset suklaakeksit. otinpa vielä musiikkiakin taustalle mukaan. siinä sitten lilluskelin, pehmityin rusinaksi ja naama onnesta virneessä popsin posket pullolla keksejä. aaaaaaaahhhhh... kuinka ihanaa! menipä perjantai ja lauantaikin siinä baareissa notkuessa niin piti nyt kerrankin ottaa rennosti ja pestä ne kahden päivän meikit pois :D
nyt on niin rentoutunut olo kun vain olla ja voi. pitää kyhätä itselle pesä vielä ja katsella simpsoneita niin saa viikonloppu täydellisen päätöksen :P

ihanaa! ihana elämä :)

joo. elikkäs vielä olen totuttelemassa tähän sveitsiläiseen elämään ja toistaiseksi SUURILTA järkytyksiltä ollaan vältytty, tosin humoristisia sattumia on kyllä eteen jo tullut. hieman hätkähdyttävää on se, että täällä syödään illallista noin 19h-22 ja tänäänhän meillä oli illallinen sitten 21h. ihanaaaaaa.. tätä menoa kaikki kilot mitä kesäksi pudotin tulee takas :D no ei nyt vaiskaa.. aika hyvin oon laihtunu täällä. luut alkaa jo tököttää ja vatteet meinaa pudota päältä :D (jos nyt vähän liioitellaan ;) ). farkut ainaki meinaa pudota jaloista eli kyllä tämä mun ikuinen kiusa "texasin kokoinen perse" alkaa pikkuhiljaa vaihtua johonkin pienempään :D

täällä mun au pair perheen luona on vierailemassa vanha pariskunta, joten sain parempaa kosketusta perinteiseen sveitsiläiseen elämään. vanha rouva sanoi hyvin tämän perheen äidille (puhui ranskaa ja nuorempi mies sitten kohteliaasti tulkkas): "te kyllä hemmottelette tämän teidän au pairinne pilalle, kun koko ajan vaihdatte puheenne englanniksi! hänellehän pitäisi puhua ranskaa niin kyllä tyttö kielen sitten pian oppii!" aivan mahtavasti sanottu! sain kyllä hyvät naurut. ihan oikeassa oli kyllä. kielen oppii nopeasti silloin kun sitä ON PAKKO käyttää.

Tässäpä teille hauska tarina mun elämästä.
Elikkäs eilen (8.7.) käytiin tädin luona Lappeenrannassa äidin kaa ja kotona meitä sitten odottikin ihana yllätys. Siinä seittämän jälkeen tultiin takaisin ja kun äiti alko kaivaa vara-avainta niin sitä ei löytyny mistään (eikä meillä kummallakaan ollu omia avaimia mukana), joten siinä sitten kiroillen yritettiin keksii miten päästään sisää.
Keittiön ovi on joskus auki koska minä kerään sadevettä bonsaille, joten kävin kokeilemassa olisiko se tällä kertaa jäänyt auki. No tietysti se oli sitten lukossa.
Onneksi äidin kaa muistettiin et mä tykkään oleskella parvekkeella (ja mähän ramppaan siellä jatkuvasti), joten sen ovi voisi olla auki. Ja eikun tikkaat kehiin ja kiipeemään parvekkeelle. Noh, sattumoisin sekin ovi oli lukossa.
Kerrankin kun tarvitsisi sitä, et ovet olis auki ni sit kaikki on lukos!
Siinä sitten istuskeltiin ja yritettiin pähkäillä minne voitaisiin mennä. Mutta sitten tuli pelastus: mulla on ikkunat lähes aina auki ja etenkin kesällä mä pidän isoa ikkunaa auki. Roudattiin tikkaat mun ikkunan alle ja äiti pääsi luikahtamaan mun huoneesta sisään.
Vara-avaimet sitten löytyi varaston lattialta. Niin ja iskä ja pikkuveli on töissä Helsingissä, joten heistä ei juurikaan ollut apua.
Tämä ei kuitenkaan minulle ollut se ensimmäinen kerta kun jään lukkojen taa. Oon nimittäin onnistunut lukitsemaan itseni talon ulkopuolelle aiemminkin ja olen muutaman kerran myös jäänyt vähissä vaatteissa parvekkeelle lukkojen taa. Siinäpä oli sitten selittelemistä kun mut löydettiin puolialasti roikkumassa kaiteelta (yritin nimittäin hypätä alas, jotta pääsisin sivuovesta takaisin sisään).