IRC-Galleria

Tämän vuosituhannen ensimmäisinä kesinä tädilläni oli tapana järjestää leirejä minulle ja kahdelle serkkupojalleni Raitsaaren jylhissä maisemissa. Itse kutsuimme näitä leirejä huonon palvelun leireiksi. Vielä tuolloin emme osanneet osoittaa tarpeeksi kunnioitusta ja alamaisuutta kunnianarvoisaa leirinjohtajaamme, Piipiä, kohtaan. Me murrosikää lähestyvät lapset käyttäydyimme kuin uhmaikäiset. Olemme tehneet seuraavanlaisen leirijulisteen, joka tuskin houkuttelee kasoittain lapsia leireille:

"Tule huonon palvelun leirille RAITSAAREEN!

Palvelu 1% (joskus voi nousta jopa viiteen)

Ohjaaja: Piipi

IP-leirillä* voi tehdä töitä niin paljon kun haluaa (Vaikka ei haluaisi, joutuu silti alistumaan.)

Vuosittainen kävijämäärä: 3 käviää (= hurja määrä)

Majoitustilat: kerrossänkyhuone, iso mökki, pikkumökki tai teltta.

Ruokailu: Purkkiruokaa tai itse kalastettua.

Leirimaksut: 0€, leiri on hintansa veroinen.

Ulkohuussi!

Saaressa on myös helposti puhkeavia kumiveneitä!

Kuulostaako houkuttelevalta?

TULE MUKAAN!

IP-leirille mukaan tarvitset: hampiharjan, uikkarit, pyyhe, tarpeelliset vaatteet, hygieniavälineet.

Jos haluat säästyä huudoilta: älä ota liikaa tavaraa, älä pidä koko ajan yhteyttä ystäviisi, tee työtä käskettyä, kuuntele Piipiä, käy nukkumaan klo 22.00 (viimeistään), herää viimeistään kahdeksalta (mielummin aikaisemmin), ota mukaan kuulosuojaimet."

Tämän julisteen teossa on auttanut myös Kati, joka ei kuitenkaan koskaan osallistunut itse leireille. Olimme ehkäpä heittäneet hänelle kaikenlaista legendaa leireistä. Hän siis uskoi kaiken liioittelumme ja tuli mukaan tekemään julistetta.

Vaikka leirit olivat olevinaan todella raskaita, jostain syystä menimme sinne aina uudestaan. Kunnes meistä kasvoi vihaisia teinejä. Ja arvatkaa, oliko minulla hauskaa muistellessani menneitä kesiä löydettyäni julisteen.

*IP-leiri = itsepalveluleiri