Olen yksi pieni paskiainen,
Jonka maailmankaikkeus on oma pää.
Sinä kävelet vastaan ja hehkut
Minulta salattua elämää.
Olet puhdas, hauras, haavoittuva,
Pelkään käsieni tahrivan sut.
Minä tartun sinuun ja rutistan,
Käännyt pois ja sulkeudut.
Olet hypännyt elämän uraan
Ylöspäin, kilpailuelämän.
Tartut minuun kuin haihtuvaan aikaan,
Näet mussa kielletyn hedelmän.
Otat hihastani kiinni ja vapiset,
Pelkäät sanovas kaiken väärin.
Sinä käännyt pois, vaikka hymyilet.
Katson jälkeesi silmin surullisin.
refrain:
Minä pelkään sinua liikaa,
Liikaa pelkäät minua, liikaa.
Pelkäämme maailmaa kaukana jossain.
Pelkään sinua liikaa,
Liikaa pelkäät minua, liikaa.
Pelkäämme maailmaa, joka kaukana jossain
Pelosta vapisee.
Ja minä pelkään sinua liikaa,
Liikaa pelkäät minua, liikaa.
Pelkäämme maailmaa kaukana jossain.
Pelkään sinua liikaa,
Liikaa pelkäät minua, liikaa.
Pelkäämme maailmaa, joka kaukana jossain
Pelosta vapisee.
Ja niin pelkomme erottaa meidät.
Ajankulku jatkuu, mut elämä ei.
Suu, joka nauraa, on petturi kurja.
Unohduksen tuska ei hellitä, ei.
Tunnen vieraita käsiä, poskia muita,
Kylmiä katseita, sylejä, suita,
Ja mä pelkään vain yhä enemmän,
Et tuo virta vie multa elämän.