Jos istuis hiljaa
laiturilla, katsois veden
pintaa jonne kyyneleet
tipahtaa. Eihän kukaan
nää, eihän..
Hiljaa istun tuttuun
rantaan. Se kaunis iloinen
hymy jonka jo jotkut
näkivät, silmien
onnellisena loistavan on
poissa.Sen hetken aikaa
kun tyttö oli onnellinen.
Kuinka kukaan satuttaa voi
niin pahoin, kuinka pieni
tyttö tuulen matkaan taas
lentää pois...
Et pitänyt musta kii,
vaikka lupasit, et pitänyt
hellää huolta..
Kaunis lasienkeli putoaa
laituriin, hajoaa pieniksi
palasiksi..
Niinkuin tyttö pieneksi
nurkkaan käpertyy
peloissaan itkemään...
...Tyttöä ei liimalla
koota enään, niinkuin
lasienkelin korjata voi...
Kyynel helmi putoaa
järveen hajottaen tytön
peilikuvan, tuuli puhaltaa
liian kovaa rantaan.
Kuinka kylmä on!