juu huomen sit kouluun... niin se aika lentää ja asiat. No jaa, siihen on kait voimavaroja, jos saa kammettuu ittensä ylös tuolt sängyn pohjalt..
Ei pitäis, mut miettiny taas lisää tulevaisuutta. Siellä asiat ei enää toimi niinkuin voitais aatella. Kaikki menee siellä huonompaan suuntaan, se on nähty. Mutta silti jotkut ovat luottavaisia tulevaisuuteen. Kaikki katsovat eteenpäin. Ehkä hyvä aate, mutta jos ei edessä ole mitään, miksi sinne pitäisi katsoa? Tulevaisuuteen voi yrittää järjestää itselleen jotakin, mutta jos ei onnistu, ei siellä ole silloin mitään. Se tuhoaa omalla painollaan
Entäs sitten yksinäisyys? Jos ihminen on ainiaan yksin, jaksaako sitä enää aamulla nousta ja käydä töihin? Se riippuu myös siitä, mitä tarkoitamme yksinäisyydellä? Ihmisellä voi olla paljon ympärillä ihmisiä, jotka välittävät(tai sanovat välittävänsä), mutta sitä ei kykene tiedostamaan. Toistaiseksi ihminen ei tiedä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Sanominen on helppoa, vaikeampaa on tarkoittaa. Yksinäisyys jäytää sisältä käsin ja rusentaa alleen, kuten tulevaisuuskin
Näin lyhyesti tällä kertaa...