IRC-Galleria

Tylsä viikonloppu. No ei ees oo ollu. Just kivaa lahnailua. ^^ Sain joo laskettua muutaman laskun matikkaa ja luettua ruotsin sanoja. Ja kuten Jennallekin jo kerroin, koirani Jami oli ihana. En tiedä, onko tämä nyt sitten niin kovin mainitsemisen arvoinen asia, mutta kerronpahan silti: Jami tuli mun viereen makaamaan, laitto pään mun selän päälle, oli siinä hetken aikaa, pieras (perse oli siis päin nassuani), heilautti häntäänsä ja lähti vähin äänin pois. <3 Kiitos.

Yleensä jonkin sarjan hahmoihin kiintyminen tapahtuu hitaasti. Niihin tutustuu paremmin ja niistä alkaa tykkäämään. Sama homma tapahtuu, jos niitä tyyppejä oikeesti inhoo. Eka niitä kattelee vähän nenän varttaan myöten ja vasta joskus aikojen kuluessa tajuaa, miten vammasia ja idiootteja - siis kertakaikkiaan kamalia ja inhoamisen arvoisia - ne onkaan.

Nyt kumminkin todistan (ainakin itselleni), että inhon havaitseminen on mahdollista ihan muutamassa päivässä ja viikon kuluttua sarjan alusta se on jo niin valtava, että tekisi suunnilleen mieli repiä hiuksia päästä. Kanadan Huippumalli Haussa ft. CORI! Onko kamalampaa olento nähty?! Hyi. Hyi. HYI. Toivon joka kerta, että se tippuisi - viimeksi tänään, vajaat puoli tuntia sitten. Mutta EI! VIELÄ SE SAA JATKAA! VÄÄRYYS! Se on huono. Se on teennäinen. Se on surkea. Se on huomaamaton. Se on säälittävä kaikkine itkukohtauksineen ja teennäisine hymyineen. Sen kovin kehuttu kauneus ei ainakaan vielä oo saavuttanu miua, eikä sitä varmaan tuu tapahtumaankaan. Jos miä joutusin olemaan sellasen ihmisen kanssa tekemisissä tässä oikeassa elämässä, voisin melkein tältä istumalta vannoa, että ampuisin sen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Uskoni Huippiksiin menee, jos se länkkä voittaa. >_<

Apsin pelit on siinä ysin aikaan vähän väsyneenä aika pirun vaikeita. Varsinkin jos se pelikoneen näyttö sukkaa, eikä meinaa toimia kunnolla. :'D Parastanam. <3

Mietin taas, että pitäiskö nää hiukset lyhentää. Menee hermot noiden takkujen setvimisen kanssa...

Lienee parasta, että luovun nyt vihdoin ja viimein näistä ranteessani olevista rannekkeista. En taida haluta enää katsella tuota vihreää Puumalasta saatua paperinauhaa - mukava reissu, mutta aiheuttanut viime aikoina sattuneista syistä turhan paljon vitutusta. Puustockin punainen ranneke taitaa kohta kuolla ja kulua hajalle. Lahjoitan sillekin siis kunniallisen kuoleman ja leikkaan sen saksilla poikki. Sen jälkeisestä elämästä ei sitten olekaan tietoa. Se säilyy tai sitten ei. Siltakemmakoiden rannekkeen kohtalokin on velä vähän hakusessa. Voisikohan se toimia vähän niinku voodoo-nuken periaatteella? Testataanko... oO :D

Nyt on tainnut säätämisen mestarikin kohdata vastustajansa - ellei peräti voittajansa. oO

Busted. Busted. BUSTED AGAIN. Pientä kyyläystä, eh? ;)

Raato on sen verran kipeenä, et voisin jopa luulla tehneeni jonku tappokuntotestin. En oo kumminkaan toteuttanut mitään, mistä vois mennä näin jumiin. Tekemättömyydestäkö tämä jumitus johtuu. Kokovartalolukko. Ottaisin mielelläni hieronnan, jos joku ilmoittautuu vapaaehtoiseksi hierojaksi...

Ainiin. Ja Ossi tänään Heinolan kr-näyttelyssä EH, AVOK3. Ei nyt kovin kummosesti menny, mutta ihan mukava reissu kumminkin. Nähtiin Ossin poikaa Ronia ja toimin sille handlerina. Poika hienosti ensimmäisessä näyttelyssään EH, JUK1.

Nyt (kuten jo edellisessä viestissäni ilmoitinkin) väsyttää. Eilen olin siellä suduleirillä ja pitää sanoo, et aika turha reissu oli. Tai en kai vaan jaksanu kehittää itelleni tarpeeks tekemistä, et olis ollu kivaa. :D Pelottavinta oli ehkä kuitenkin se, et aina välillä tuli sellanen olo, et olisin voinu luulla olevani krapulassa, jollen olis tienny, ettei se oo mitenkään mahdollista (koska olin perjantaina ihan raittiina ja limulinjalla - muutenkin ihan yleisesti ollut jopa yllättävän alkoholiton viikonloppu).

Noh, romukoruista tuli ainakin hienoja ja tosi uniikkeja. Sen lisäks Keijo - Keinotekoinen/Keinotehoinen - Keho (eli mr. varvassukkamato) oli aika kovis.

[x] Väsyttää
[ ] Ei väsytä

Emmiä oikeesti jaksanukkaa alkaa kirjottaa mtn.