IRC-Galleria

Tää viikko on tullu vietettyä syyslomaa. Jeij. Tuntuu, et loma on menny iha mielettömän nopeesti (wtf, eihän sitä oo enää jäljellä ku kolme päivää). Onneks on nyt loma aikana tullu tehtyä kaikkee kivaa, et ei sinäänsä haittaa, vaikka tää löhöily kohta loppuukin.

22.-23. päivä olin porukoiden kanssa laivalla. Maanantai-iltana mentiin Galaxylla Tallinnaan, nukuttiin yö laivassa, käytiin tiistaina aamupäivällä Tallinnassa ja iltapäivällä seilailtiin takasin Helsinkiin.
Oli aika tavallinen reissu. Galaxy on loppujen lopuks aika tylsä laiva. Muutama hassu kauppa, jokunen ravintola ja baari, pari yökerhon tapasta ja siinäpä se sitten onkin. Maanantai kulu siinä, että syötiin, kierreltiin nopeesti kaupat läpi ja istuttiin iltaa jossain baarissa.
Ostin uuden hajuveden ja ripsarin (joista äiti makso n. 1/3). Tallinnassa ei ollu mitää erikoisempaa. Käytii muutamissa marketeissa, joita satamassa oli, mut ne oli niin ahdistavia, ettei siellä viittiny pitkään olla. Raivostuttaa, ku kaikki on ahdettu yhteen pieneen tilaan, joka puolella myyjät selittää, miten niiden paidat ja korut on parhaita ja jos et osta, ne tulee suunnilleen repimään vaatteet päältä. Ei kiva. -.- Reilussa kahdessa tunnissa ei paljoo ehtiny, yhdessä ostoskeskuksessa tuli pyörittyä vähä pidempään. Piti ostaa yks Espritin huppari, mutta äitillä ei ollu tarpeeks kruunuja eikä sen kortit toiminu, joten huppari jäi kauppaan. Pöh.
Paluumatkalla Tallinnasta Helsinkiin ei ollu mitää erikoista. Kävin ostamassa karkkia, jumitin hytissä ja nukuin. :'D Laivalla oli niin vähän porukkaa, eikä muutenkaa mitää tekemistä, joten tuutiminen oli ihan hyvä vaihtoehto. Kyllä miua sitäpaitsi väsyttikin. xP

Tuon reissun jälkeen jäin tiistai-iltana kämpille, kun porukat meni kotiin. Keskiviikkona heräilin siinä ennen seittemää ja kaheksan aikoihin kaveri tuli hakee miua. Lähettiin Jyväskylään! Kaverin porukat meni johonkin konenäyttelyyn, mutta kun meitä sen erikoisemmin vehkeet kiinnostanu, nii mentii kaupungille. Ihan parasta! Kauppoja tuli kyllä kierreltyä ja mukaan tarttui uus meikkivoide, kulmakynä ja se Espritin huppari, jota Tallinnassa olin himoinnu. Hah, sitä saikin metsästää useammasta kaupasta, mut onneks sit viimeseltä löyty (puoliks vahingossa).
Seppälässä kokeiltiin ihania mekkoja. Pientä prinsessameininkiä. :>
Ja tietenkin, kun Jyväskylässä olin, niin piti sitten sopia "treffit" tämän erään ystäväpojan kanssa, joka Jkylässä asustelee.
Ihana oli nähdä sitäkin pitkästä aikaa. Hyvin huomas, että ehkä mikään ei kesäisen episodin jälkeen muuttunutkaan niin pahasti, ku mitä aluks luulin ja pelkäsin. Se on ja tulee olemaan yks miun parhaimmista ystävistä - ellei peräti se paras. Tärkee ja rakas. <3
Pandan tehtaanmyymälä tuli myös kierrettyä ja mukaan tarttui pussillinen suklaata ja kolme pussia lakua. Possuilu vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja vielä ehkä jatkuu...
Alunperin miun ei ees pitäny lähtee kaverin mukaan, mut onneks lähin sit kuitenkin. Oli niin parasta ja sit ku vielä näki tämän erään... Ei ehkä niin huono syysloma, ku mitä kuvittelin.

Vielä olis tarkotus nähä yhen kaverin kanssa ja lähtee mahdollisesti jonnekin päin maailmaa. Kivaa, miten nyt on tullu nähtyä niitä kavereita, joiden kanssa ei normaalisti voi olla niin paljon tekemisissä, ku mitä ehkä haluis. Nyt jos vielä tämän yhen tyypin kanssa nähdään, niin loma on kyllä ollu ihan loistava! :)

Wanhojen tanssit on kohta...
Ne on kohta, jos 'kohta' on viiden kuukauden päästä.

Ai että, miä ihan oikeesti ootan niitä! Miun motivaatio koulun suhteen on vähän matalalla tällä hetkellä, mutta miä yritän jaksaa sen voimalla, että KOHTA (jos 'kohta' on reilun kahden kuukauden päästä) alkaa kolmas jakso ja sen myötä tanssien harjotukset. Ootan niin, että pääsen harjottelemaan ja viimein tanssimaan...

Oon kuluttanu pari viimesintä iltaa siihen, että oon istunu koneella ja ettiny kuvia vanhojen tanssipuvuista. Oon ettiny sopivia ja ihania värivaihtoehtoja ja samoin myös malleja. Kavereiden kanssa ollaan jauhettu visioista pukujen ja kampausten suhteen. Ollaan panikoitu, että pitäisikö jo nyt varata aikaa kampaajalta ja mihin aikaan ja millainen nuttura päähän - vai laitetaanko ollenkaan nutturaa?
Miä kyselin sunnuntaina itelleni aikaa kampauksen ja meikin tekoa varten. Sain. Jesh. Enää tarvitsee etsiä (eli kysyä) puvun tekijää.

***
Joku voisi kuvitella, että kaikki härdelli on turhaa, aikaista ja turhan aikaista. Kyllä. Niin se onkin. Oon itekin sitä mieltä. Ei tässä vaiheessa vielä tarvitsisi miettiä noin kaukana olevaa asiaa. Totuus on kuitenkin se, että nuo tanssit on semmonen "once in lifetime" tapahtuma. Tanssipäivä on se päivä, jolloin tämmönenkin pikkunen luolapeikko saa olla prinsessa ja tanssia komean (no ei ehkä komean, mutta ihan ok näköisen) prinssin (tämä nyt vain sopii tähän kohtaan...) kanssa koko päivän. Eikös tommosen jutun eteen kannata vähän nähdä vaivaa ja uhrata ajatuksia?



Pirulauta. Joku polttaa tupakkaa tai sitten miun kämpässä palaa jokin! Epäilen kuitenkin sitä röökiä. Kuka julkeaa?! Tässähän alkaa ihan tehdä mieli... o.O

Wow. Hieno päivä.
Keskiviikko on varsin tylsien aineiden täyttämä päivä, mutta tänään koulussa aika meni yllättävän nopeesti. Päivä sisälsi matikkaa, äikkää, maantietoa ja terveystietoa. Laaduttomat jutut jatkuivat, mutta eivät ehkä ihan niin pahoina kuin aiemmin tällä viikolla. Dö Maito oli palannut! Tällä kertaa kello oli vasta vähän yli 12, joten se oli tunnin aikaisemmassa, kuin viime kerralla. Hullua ja jopa järkyttävää! :o
...Comebackista tuli kyllä mieleen, että myöskin legendaariset jalkapallokalsarit ovat myöskin palanneet. Uusin havainto tehtiin eilen äidinkielen tunnilla!

Koulun jälkeen istuin reilun tunnin musiikkiluokan edessä. Oli joku laulukoe lukioteatterin tiimoilta. Olis ollu mahdollista laulella myös ens viikolla, mutta koska halusin päästä siitä eroon mahdollisimman nopeesti ja toisaalta, kun tuo asia ilmotettiin, olin istunu paikallani jo reilut puoli tuntia, joten senkään takia en jaksanu painua kotiin. Muilta testailtiin kaikenmaailman äänialoja sun muuta. Miä selvisin sillä, että lauloin käheällä ja nuhaisella äänelläni Rakkauden haudalla. Sen perusteella sain kuulla, että osaan laulaa (wtf?! :D), enkä oo suinkaan mikään toivoton tapaus. Ääni tarvii treeniä, joten sain "läksyksi" laulella 24/7.

MUAHAHAA! VAVISKAA NAAPURIT! PIAN JOUDUTTE HANKKIMAAN KUULOSUOJAIMET!

Aijjoo. Ja kotona onnistuin laskemaan matikan kotitehtävät. Saavutus! xD

Olisinkohan pystynyt keksimään vielä vähän pidemmän otsikon? o.Ô

Onnistuin siis viikonloppuna hankkimaan itselleni nuhan. Höh, olin pukeutunu ihan lämpimästi ja miulla oli lapasetkin kädessä melkein joka kerta, ku olin ulkona (tupakkaa polttaessa karvatumput on vähän epäkäytännölliset, joten tuon toimituksen aikana lapaset ei ollu kädessä). Noh, kaipa tämä tästä. Olishan se tietty ollu ihan hiton tylsää, jos olisin tullu kotosalle ilman mitää "tuliaisia" reissusta. Pitäis varmaan olla ilonen tästä räkätaudista ja perseessä sekä reidessä komeilevista mustelmista (mistäköhän nekin olis tullu, Niina?).

Raahauduin tänään kouluun, vaikka aamulla mietinkin vakavissani, että jaksanko. Kun kävelin koululle, miua vitutti. Kun pääsin koululle, miua vitutti vielä kymmenen kertaa enemmän. Tänään oli joku hemmetin opiskelutekniikan juttu, jonne olis pitäny raahata joku viime vuonna saatu läpyskä. Yllättäen en ollu sitten ottanu sitä mukaan, mutta sepä ei onneks haitannu mitää, ku säädettiin kaikkee muuta siellä. Tietty se, että olin roudannu bilsankirjan ihan turhaan mukaan, otti vähäsen aivoon.

Jos nyt yleisesti pitäis koulupäivää kuvailla, niin se meni silleen, että aamupäivällä miua väsytti ja olo oli hyvin kuollut. Tuijottelin eteenpäin mitään näkemättä ja lähellä oli, ettei kuola valunut poskelle. Uuh, sehän oliskin ollu viehättävää. >.<
Iltapäivällä olin edelleen väsynyt, mutta siinä vaiheessa väsymys muuttui jo hysteriaksi ja jutut olivat sen mukaisia. Niin se vaan menee. Siispä viimeisillä tunneilla tuli säädettyä ties mitä ja totesin, että nauramisesta menee tosiaan nenä vielä entistä enemmän tukkoon. Vähänks hottia! -___________-'

Näin tänään. Huomenna vähän toisella tavalla. Toivottavasti ainakin vähemmän nuhaisissa meiningeissä. Juttujen taso pysyköön samana (laadusta tai laaduttomuudesta ei koskaan tingitä), mutta nuha voisi kyllä väistyä.

Tähän päivään asti olin kuulunut siihen (jo ilmeisen pieneen) ihmisryhmään, joka ei omistanut kuvia jännittävässä, salaperäisessä ja paljon puhutussa paikassa nimeltä irc-galleria. Olin jopa varsin ylpeä tästä "epäteineydestäni" (kyllä, näin miua oli kutsuttu).

En tiiä, mitä sitten tapahtui. Jotain todella hämärää. Kai miulla oli liian suuri pula tekemisestä. Se ajatus vain pöllähti jostakin... Ja pirulauta, niin siinä sitten kävi, että miä tein tänne nimimerkin, laitoin itsestäni kuvia, liityin yhteisöihin ja juttelin jopa kavereideni kanssa (jotka olivat todella nopeasti havainneet ilmestymiseni näihin kuvioihin).

Kamalaa?
- Kyllä.

Hävettää?
- Melkein.

Nolottaa?
- Hyvin lähellä.

Toivottavasti jaksan elää itseni ja tämän asian kanssa.