jos olisin koira nimeni olisi spede
mikä sun on ?
testaa niin tiiät http://www.nelonen.fi/hurttajastara/nimigeneraattori.html
Uusimmat blogimerkinnät
- tuskainen taival 25.05.
- meidän elämää 12.02.
- S <3 H 7 vuotta <3 07.11.
- very nice 11.10.
- <3 19.09.
- Petja Christoff 9.8.2001-1.7.2011 05.08.
- <3 niclas konttii nyt virallisesti <3 02.08.
- Missä mun vauva on? 31.07.
- Niclas 7kk 29.07.
- kiitos kela:) 19.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (3)
- ▶ 2011 (29)
- ▶ 2010 (58)
- ▶ 2009 (424)
-
▼
2008 (230)
- ▶ joulukuu 2008 (29)
- ▶ marraskuu 2008 (21)
- ▶ lokakuu 2008 (40)
- ▶ syyskuu 2008 (28)
- ▶ elokuu 2008 (11)
- ▶ heinäkuu 2008 (9)
- ▶ kesäkuu 2008 (25)
- ▶ toukokuu 2008 (19)
- ▶ huhtikuu 2008 (11)
- ▶ maaliskuu 2008 (18)
- ▶ helmikuu 2008 (14)
- ▶ tammikuu 2008 (5)
- ▶ 2007 (67)
- ▶ 2006 (7)
Blogi
koiranaKeskiviikko 09.04.2008 17:24
vanha Tiistai 01.04.2008 16:56
tää koskettaaTorstai 27.03.2008 16:34
jos sinulla on sisko
jos sinusta itselläsi ollut vaikiaa.
hiljene ja kuuntele tämä
http://www.youtube.com/watch?v=2DmTrsntij8&feature=related
romaanin ensimmäiset sivutTorstai 27.03.2008 14:17
kouluun piti tehä ennakkotehtävänä romaanista 5-10 sivua ja mun omasta tuli tämmöinen...
.
Epilogi
Hyvää yötä äiti, öitä isä Isabella huutaa vanhemmilleen ennen kuin pinkoo yläkertaan, hän kuulee ylös vanhempiensa huudon öitä Bella, olet rakas. Isabella hymähtää, koko hänen elinikänsä eli 16 vuotta hänen vanhempansa ovat kutsuneet häntä Bellaksi vaikka hänen oikea nimensä on Isabella. Hän päätti lukea vielä hetken ennen nukkumaanmenoaan. kello oli jo paljon mutta Isabella tunsi levottomuutta, hän ei tiennyt oikein mistä se johtui. Hänellä oli vain tunne että jotain pahaa tapahtuisi, mutta ei saanut otteesta kiinni mistä se johtui. Isabellaa puistatti. varmaan siitä että hänen vanhempansa olivat käyttäytyneet oudosti jo muutaman kuukauden. Mutta vaikka kuinka hän oli yrittänyt udella vanhemmiltansa mistä on kyse. Hänen vanhempansa olivat vain hyssytelleet ja sanoneet että ei mitään tärkeää, älä sinä murehdi kyllä kaikki järjestyy. Mutta Isabella kyllä tiesi, koska hänen vanhempansa valehtelivat hänelle. Hän oli ainoa lapsi ja läheinen vanhempiensa kanssa. Häntä ei oltu hemmoteltu liikaa vaan opetettu että pienistä teoista voi saada ihmisen hyvin onnelliseksi.
Isabella ei tiennyt mihinkä heräsi yöllä. Hän nousi pystyyn ja kuunteli. Taas se kuului, kolahdus. Isabella tunsi että jotain pahaa on tapahtunut. Hän yritti avata oven, mutta oven eteen oli laitettu jotain. Hän huusi äitiänsä ja isäänsä mutta kumpikaan ei vastannut. Isabella rynkytti ja rynkytti oveansa kunnes este oven edessä antoi periksi. Hän huhuili vanhempiaan mutta kukaan ei vastannut. Samassa hän haistoi palaneen hajun, ala kerta oli tulessa. Isabella ryntäsi vanhempiensa makuuhuoneeseen.
Talosta kuului kiljaisu ja sen jälkeen talossa oli hiljaa, vain tuli rätisi nuollen talon seinää mukanaan
.
Kahdeksan vuotta myöhemmin…
- Sinä olet seuraava, tumma möreä mies ääni sanoo
- Ei, älä! apua! Isabella huutaa
Isabella herää huutoonsa, hiestä märkänä. Hän näki taas saman painajaisen joka toistuu samalla lailla joka kerta. Isabellasta tuntuu joka kerta että uni on todellinen. mutta hän ei saa ikinä kiinni lopusta vaan herää aina miehen möreään ääneen, joka tuntuu niin tutulta. Vaikka kuinka Isabella on miettiny päänsä puhki, hän ei hahmota kenelle ääni kuuluu.
Hän oli nähnyt painajaisia siitä asti kun heräsi koomasta sairaalassa.
- Mikä hätänä, kulta? Jake kysyy vierestä
- Ei mikään, nuku vain Isabella yrittää rauhoitella Jakea
- Näitkö sinä taas sitä samaa painajaista? Jake kysyi
- Joo, mutta ei tässä enää ole mitään hätää ole, nuku vain Isabella sanoi hellästi silittäen Jaken poskea.
- Kerro minulle, mistä painajaiset on alkanut? Olet nähnyt niitä nyt todella usein. Jake sanoi
- Se on pitkä tarina Isabella sanoo ja huokaisee. Kuinka tärkeäksi Jake on tullut hänelle lyhyessä ajassa, vaikka he ovat tunteneet vasta muutamia kuukausia, hän haluaa kertoa totuuden Jakelle.
- Minulla on rakas aikaa, kerro minulle ja anna minun jakaa tuska sinun kanssasi, kannat mukanasi isoa painolastia. Eikö olisi jo aika kertoa minulle. Bella? Jake maanittelee Isabellaa
- Isabella hymähtää, vanhempani kutsuivat minua aina Bella nimellä myös, he ei koskaan kutsuneet minua Isabellaksi
- Luulin että vanhempasi ovat kuolleet monta vuotta sitten kun olit pieni Jake sanoo hämmästyneenä
- On jotain mitä en ole kertonut sinulle, koska en halua että olet minun kanssasi vain säälistä. Isabella sanoo katsoen Jakea suoraan silmiin.
- En voisi ikinä olla sinun kanssasi pelkästä säälistä, minä rakastan minua, rakas Bellani usko minua. Jake ottaa Isabellan kainaloonsa ja silittää hänen hiuksiaan.
Pikkuhiljaa Isabella rupesi kertomaan Jakelle mitä kahdeksan vuotta sitten tapahtui.
.
Avattuani vanhempieni oven näin heidät, He makasivat silmät auki ja verta oli joka paikassa, seuraavaksi kuulin takaani askeleitani ja muistan kuinka käännyin. Ja sen jälkeen pimeni. Heräsin kaksi viikkoa myöhemmin sairaalasta. Minulle sanottiin että joku oli yrittänyt viiltää kurkkuni auki, mutta ei kerinnyt tekemään työtään loppuun koska palokunta tuli paikalle sammuttamaan tulipaloa. Lääkäri sanoi että minulla oli suojelusenkeli mukana. Sentti vielä syvemmälle niin olisin kuollut. Murhaajaa ei tänä päivänäkään ole löytynyt. Hänen uskotaan olevan jo hyvin kaukana. Asia on melkein unohtunut. Ei kukaan enää pahemmin tutki tapausta joka sattui kahdeksan vuotta sitten. lOlen yrittänyt miettiä pääni puhki kuka olisi halunnut vahingoittaa vanhempiani, mutta en ole saanut ketään päähäni. Vanhempani eivät koskaan aiheuttaneet kenellekkään pahaa, ei edes kärpäsellä. Heillä oli aina jotain hyvää sanottavaa jokaisesta ihmisestä. En vain ymmärrä kuka halusi satuttaa vanhempiani. Ja niin julmasti ja raa asti. Isabella sanoi kyynelten valuen poskille.
Jake oli ihan hiljaa, silitteli vain Isabellan hiuksia ja rauhoitteli.
Lopulta Isabella nukahti.
Jake oli tiennyt tarinan jo muutaman kuukauden, hänet oli palkattu suojelemaan Isabellaa. Mutta Jake oli jättänyt työnsä huomattuaan rakastuneensa Isabellaan. Hänelle Jake ei ollut vielä kertonut totuutta ja syytä miksi hänet oli lähetetty Isabellan lähelle.
Ulkoa kuului kolahdus, Isabella heräsi hätkähtäen.
- Pysy sinä täällä, minä menen katsomaan mitä siellä on. Jake sanoi Isabellalle ja otti aseensa yöpöydän laatikosta.
- Hetkinen, mistä sinä aseen olet saanut? ja mitä varten edes sinulla on ase? Isabella rupesi tivaamaan Jakelta
Ulkoa kuului uudestaan kolahdus.
- Ei nyt, kerron sinulle myöhemmin. Pysy täällä näin, minä käyn tutkimassa. Jake sanoi Isabellalle.
Jake lähti alakertaan kuunnellen samalla kuuluisiko talon sisältä ääniä. ei mitään, alakerrassa ei ollut ketään. Hän päätti tutkia seuraavaksi pihan. Jake avasi ulkooven ja samassa Isabella kiljaisi Jaken takana.
- Enkö pyytänyt sinua odottamaan yläkerrassa? mikä hätänä? Jake katsoi Isabellaa jonka kasvot olivat kalvenneet vitivalkoiseksi.
- Ka ka katso ovea Isabella änkytti jakelle. Jake kääntyi katsomaan ulko ovea. ja huudahti järkyttyneenä. Oveen oli lyöty puukko joka piteli
.
nukkea ovessa kiinni. Nukke oli ihan Isabellan näköinen. Samanlaiset paksut ruskeat hiukset. Smaragin väriset silmät, pieni nenä ja suu.
- Se on mi minun nukkeni, jonka sain vanhemmiltani ollessani 10 vuotias. Samassa Isabella pyörtyi.
- Bella! Jake huudahti ja sai juuri Isabellasta kiinni ennen kuin hän valahti maahan. Jake kantoi Isabellan sohvan luo, ja laski hänet varovasti sohvalle. Hän siirsi bellan hiukset silmien edestä sivummalle ja mietti, kuka voisi tehdä jotain noin julmaa, noin ihanalle naiselle. Jake päätti soittaa poliisit paikalle. Isabella rupesi heräilemään.
- mitä tapahtui? isabella katseli hämmästyneenä ympärilleen.
- voi rakas, sinä pyörryit nähtyäsi sen nuken. Jake sanoi silittäen samalla Isabellan hiuksia.
Samassa ovikello soi, poliisit olivat saapuneet. Jake meni avaamaan oven ja tervehti. Konstaapeli Hifman ja konstaapeli williams tulkaa tännepäin, Isabella järkyttyi vähäsen Jake selitteli konstaapeleille.
- Iltaa neiti, jake soitti meille ja kertoie että täälläö on tehty ilkivaltaa williams sanoi.
- Mistä jake teidät tuntee? ja miksi Jake sinulla oli ase? Isabella kyseli hämmästyneenä.
- Puhutaan myöhemmin rakas siitä sitten. Kerro siitä nukesta tark emmin. Mitä olit sanomassa ennen pyörtymistä.
- Niin kuten aikaisemmin sanoin, sain sen nuken vanhemmiltani ollessa 10-vuotias. Kun pääsin sairaalasta pois, menin keräämään tavaroita kodistamme jotka olivat säilyneet tulipalon jäljiltä. Kaikki muut nukkeni olivat kirjahyllyssä paitsi yksi. Luulin että se oli vain siirretty jonnekin. Mutta sitä ei löytynyt mistään. Kunnes näin sen nyt vasta ovessa kiinni. Isabella selitti.
- Tiedätkö yhtään neiti miksi nuken kurkku oli viilletty auki, konstaapeli Hifman kysyi.
Isabella laittoi vaistomaisesti kätensä kurkulle, ja aukaisi huivin kaulaltaan. tämän takia ja näytti kymmenen sentin pitkän arven.
Vanhempieni murhaaja teki tämän minulle ja murhaaja on ainut joka on voinut nuken edes ottaa huoneestani sinä iltana.
Isabella kertoi ja yritti samalla katsoa Jakea silmiin nähdäkseen näkyikö niissä sääliä. Isabella ei nähnyt muuta kuin rakkautta eikä tippaakaan sääliä. Hän käveli Jaken luo ja kuiskasi hänen korvaansa Minä rakastan sinua.
.
Nuken löytämisestä oli kerinnyt vierähtää jo pari viikkoa. Jake oli kertonut Isabellalle totuuden minkä takia oli alunperinyt halunnut tutustua Isabellaan. Aluksi Isabella oli suuttunut mutta muutaman päivän
Miettimisajan jälkeen hän tajusi että Jake oli vain halunnut hänen parastaan.
Ding Dong , Isabella herää ajatuksistaan ja lähtee hymyillen avaamaan ovea. Jake on suihkussa joten hän ei varmasti ole kuullut koko pimpotusta.
Isabella avaa oven ja hämmästyy nähdessään lähetin oven takana.
- Hyvää päivää, etsin Isabella deverausta
- Minä olen Isabella
- Sinulle olisi kirjattu kirje, jos vain saisin allekirjoituksen tuohon. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa lähetti sanoi ja lähti.
- Kiitos samoin, isabella sanoi ja tuijotti ihmeissään kirjettä, hän mietti kuka kumma oli hänelle lähettänyt kirjeen. Kirjeessä ei lukenut lähettäjän nimeä. Ehkäpä se on kirjeessä Isabella mietti avatessaan kirjekuorta.
IIIIIIIK!!!!! Jake kuuli yläkertaan Isabellan kiljaisun, sydän kurkussa hän lähti juoksemaan alakertaan ja löysi Isabellan eteisen lattialta. Isabella istui ja huojui. Hän oli aivan shokissa.
- Bella, mitä tapahtui? Jake kysyy huolissaan.
Isabella ei saa sanakaan suustaan joten hän vain ojentaa avatun kirjekuoren Jakelle. Jake huudahtaa nähdessään mitä kirjekuoressa on. Siellä on valokuva Isabellasta ja hänen vanhemmistaan. Isabellan Vanhempien päät on katkaistu ja kuvan takana lukee isolla
SINÄ OLET SEURAAVA!
.
Epilogi
Hyvää yötä äiti, öitä isä Isabella huutaa vanhemmilleen ennen kuin pinkoo yläkertaan, hän kuulee ylös vanhempiensa huudon öitä Bella, olet rakas. Isabella hymähtää, koko hänen elinikänsä eli 16 vuotta hänen vanhempansa ovat kutsuneet häntä Bellaksi vaikka hänen oikea nimensä on Isabella. Hän päätti lukea vielä hetken ennen nukkumaanmenoaan. kello oli jo paljon mutta Isabella tunsi levottomuutta, hän ei tiennyt oikein mistä se johtui. Hänellä oli vain tunne että jotain pahaa tapahtuisi, mutta ei saanut otteesta kiinni mistä se johtui. Isabellaa puistatti. varmaan siitä että hänen vanhempansa olivat käyttäytyneet oudosti jo muutaman kuukauden. Mutta vaikka kuinka hän oli yrittänyt udella vanhemmiltansa mistä on kyse. Hänen vanhempansa olivat vain hyssytelleet ja sanoneet että ei mitään tärkeää, älä sinä murehdi kyllä kaikki järjestyy. Mutta Isabella kyllä tiesi, koska hänen vanhempansa valehtelivat hänelle. Hän oli ainoa lapsi ja läheinen vanhempiensa kanssa. Häntä ei oltu hemmoteltu liikaa vaan opetettu että pienistä teoista voi saada ihmisen hyvin onnelliseksi.
Isabella ei tiennyt mihinkä heräsi yöllä. Hän nousi pystyyn ja kuunteli. Taas se kuului, kolahdus. Isabella tunsi että jotain pahaa on tapahtunut. Hän yritti avata oven, mutta oven eteen oli laitettu jotain. Hän huusi äitiänsä ja isäänsä mutta kumpikaan ei vastannut. Isabella rynkytti ja rynkytti oveansa kunnes este oven edessä antoi periksi. Hän huhuili vanhempiaan mutta kukaan ei vastannut. Samassa hän haistoi palaneen hajun, ala kerta oli tulessa. Isabella ryntäsi vanhempiensa makuuhuoneeseen.
Talosta kuului kiljaisu ja sen jälkeen talossa oli hiljaa, vain tuli rätisi nuollen talon seinää mukanaan
.
Kahdeksan vuotta myöhemmin…
- Sinä olet seuraava, tumma möreä mies ääni sanoo
- Ei, älä! apua! Isabella huutaa
Isabella herää huutoonsa, hiestä märkänä. Hän näki taas saman painajaisen joka toistuu samalla lailla joka kerta. Isabellasta tuntuu joka kerta että uni on todellinen. mutta hän ei saa ikinä kiinni lopusta vaan herää aina miehen möreään ääneen, joka tuntuu niin tutulta. Vaikka kuinka Isabella on miettiny päänsä puhki, hän ei hahmota kenelle ääni kuuluu.
Hän oli nähnyt painajaisia siitä asti kun heräsi koomasta sairaalassa.
- Mikä hätänä, kulta? Jake kysyy vierestä
- Ei mikään, nuku vain Isabella yrittää rauhoitella Jakea
- Näitkö sinä taas sitä samaa painajaista? Jake kysyi
- Joo, mutta ei tässä enää ole mitään hätää ole, nuku vain Isabella sanoi hellästi silittäen Jaken poskea.
- Kerro minulle, mistä painajaiset on alkanut? Olet nähnyt niitä nyt todella usein. Jake sanoi
- Se on pitkä tarina Isabella sanoo ja huokaisee. Kuinka tärkeäksi Jake on tullut hänelle lyhyessä ajassa, vaikka he ovat tunteneet vasta muutamia kuukausia, hän haluaa kertoa totuuden Jakelle.
- Minulla on rakas aikaa, kerro minulle ja anna minun jakaa tuska sinun kanssasi, kannat mukanasi isoa painolastia. Eikö olisi jo aika kertoa minulle. Bella? Jake maanittelee Isabellaa
- Isabella hymähtää, vanhempani kutsuivat minua aina Bella nimellä myös, he ei koskaan kutsuneet minua Isabellaksi
- Luulin että vanhempasi ovat kuolleet monta vuotta sitten kun olit pieni Jake sanoo hämmästyneenä
- On jotain mitä en ole kertonut sinulle, koska en halua että olet minun kanssasi vain säälistä. Isabella sanoo katsoen Jakea suoraan silmiin.
- En voisi ikinä olla sinun kanssasi pelkästä säälistä, minä rakastan minua, rakas Bellani usko minua. Jake ottaa Isabellan kainaloonsa ja silittää hänen hiuksiaan.
Pikkuhiljaa Isabella rupesi kertomaan Jakelle mitä kahdeksan vuotta sitten tapahtui.
.
Avattuani vanhempieni oven näin heidät, He makasivat silmät auki ja verta oli joka paikassa, seuraavaksi kuulin takaani askeleitani ja muistan kuinka käännyin. Ja sen jälkeen pimeni. Heräsin kaksi viikkoa myöhemmin sairaalasta. Minulle sanottiin että joku oli yrittänyt viiltää kurkkuni auki, mutta ei kerinnyt tekemään työtään loppuun koska palokunta tuli paikalle sammuttamaan tulipaloa. Lääkäri sanoi että minulla oli suojelusenkeli mukana. Sentti vielä syvemmälle niin olisin kuollut. Murhaajaa ei tänä päivänäkään ole löytynyt. Hänen uskotaan olevan jo hyvin kaukana. Asia on melkein unohtunut. Ei kukaan enää pahemmin tutki tapausta joka sattui kahdeksan vuotta sitten. lOlen yrittänyt miettiä pääni puhki kuka olisi halunnut vahingoittaa vanhempiani, mutta en ole saanut ketään päähäni. Vanhempani eivät koskaan aiheuttaneet kenellekkään pahaa, ei edes kärpäsellä. Heillä oli aina jotain hyvää sanottavaa jokaisesta ihmisestä. En vain ymmärrä kuka halusi satuttaa vanhempiani. Ja niin julmasti ja raa asti. Isabella sanoi kyynelten valuen poskille.
Jake oli ihan hiljaa, silitteli vain Isabellan hiuksia ja rauhoitteli.
Lopulta Isabella nukahti.
Jake oli tiennyt tarinan jo muutaman kuukauden, hänet oli palkattu suojelemaan Isabellaa. Mutta Jake oli jättänyt työnsä huomattuaan rakastuneensa Isabellaan. Hänelle Jake ei ollut vielä kertonut totuutta ja syytä miksi hänet oli lähetetty Isabellan lähelle.
Ulkoa kuului kolahdus, Isabella heräsi hätkähtäen.
- Pysy sinä täällä, minä menen katsomaan mitä siellä on. Jake sanoi Isabellalle ja otti aseensa yöpöydän laatikosta.
- Hetkinen, mistä sinä aseen olet saanut? ja mitä varten edes sinulla on ase? Isabella rupesi tivaamaan Jakelta
Ulkoa kuului uudestaan kolahdus.
- Ei nyt, kerron sinulle myöhemmin. Pysy täällä näin, minä käyn tutkimassa. Jake sanoi Isabellalle.
Jake lähti alakertaan kuunnellen samalla kuuluisiko talon sisältä ääniä. ei mitään, alakerrassa ei ollut ketään. Hän päätti tutkia seuraavaksi pihan. Jake avasi ulkooven ja samassa Isabella kiljaisi Jaken takana.
- Enkö pyytänyt sinua odottamaan yläkerrassa? mikä hätänä? Jake katsoi Isabellaa jonka kasvot olivat kalvenneet vitivalkoiseksi.
- Ka ka katso ovea Isabella änkytti jakelle. Jake kääntyi katsomaan ulko ovea. ja huudahti järkyttyneenä. Oveen oli lyöty puukko joka piteli
.
nukkea ovessa kiinni. Nukke oli ihan Isabellan näköinen. Samanlaiset paksut ruskeat hiukset. Smaragin väriset silmät, pieni nenä ja suu.
- Se on mi minun nukkeni, jonka sain vanhemmiltani ollessani 10 vuotias. Samassa Isabella pyörtyi.
- Bella! Jake huudahti ja sai juuri Isabellasta kiinni ennen kuin hän valahti maahan. Jake kantoi Isabellan sohvan luo, ja laski hänet varovasti sohvalle. Hän siirsi bellan hiukset silmien edestä sivummalle ja mietti, kuka voisi tehdä jotain noin julmaa, noin ihanalle naiselle. Jake päätti soittaa poliisit paikalle. Isabella rupesi heräilemään.
- mitä tapahtui? isabella katseli hämmästyneenä ympärilleen.
- voi rakas, sinä pyörryit nähtyäsi sen nuken. Jake sanoi silittäen samalla Isabellan hiuksia.
Samassa ovikello soi, poliisit olivat saapuneet. Jake meni avaamaan oven ja tervehti. Konstaapeli Hifman ja konstaapeli williams tulkaa tännepäin, Isabella järkyttyi vähäsen Jake selitteli konstaapeleille.
- Iltaa neiti, jake soitti meille ja kertoie että täälläö on tehty ilkivaltaa williams sanoi.
- Mistä jake teidät tuntee? ja miksi Jake sinulla oli ase? Isabella kyseli hämmästyneenä.
- Puhutaan myöhemmin rakas siitä sitten. Kerro siitä nukesta tark emmin. Mitä olit sanomassa ennen pyörtymistä.
- Niin kuten aikaisemmin sanoin, sain sen nuken vanhemmiltani ollessa 10-vuotias. Kun pääsin sairaalasta pois, menin keräämään tavaroita kodistamme jotka olivat säilyneet tulipalon jäljiltä. Kaikki muut nukkeni olivat kirjahyllyssä paitsi yksi. Luulin että se oli vain siirretty jonnekin. Mutta sitä ei löytynyt mistään. Kunnes näin sen nyt vasta ovessa kiinni. Isabella selitti.
- Tiedätkö yhtään neiti miksi nuken kurkku oli viilletty auki, konstaapeli Hifman kysyi.
Isabella laittoi vaistomaisesti kätensä kurkulle, ja aukaisi huivin kaulaltaan. tämän takia ja näytti kymmenen sentin pitkän arven.
Vanhempieni murhaaja teki tämän minulle ja murhaaja on ainut joka on voinut nuken edes ottaa huoneestani sinä iltana.
Isabella kertoi ja yritti samalla katsoa Jakea silmiin nähdäkseen näkyikö niissä sääliä. Isabella ei nähnyt muuta kuin rakkautta eikä tippaakaan sääliä. Hän käveli Jaken luo ja kuiskasi hänen korvaansa Minä rakastan sinua.
.
Nuken löytämisestä oli kerinnyt vierähtää jo pari viikkoa. Jake oli kertonut Isabellalle totuuden minkä takia oli alunperinyt halunnut tutustua Isabellaan. Aluksi Isabella oli suuttunut mutta muutaman päivän
Miettimisajan jälkeen hän tajusi että Jake oli vain halunnut hänen parastaan.
Ding Dong , Isabella herää ajatuksistaan ja lähtee hymyillen avaamaan ovea. Jake on suihkussa joten hän ei varmasti ole kuullut koko pimpotusta.
Isabella avaa oven ja hämmästyy nähdessään lähetin oven takana.
- Hyvää päivää, etsin Isabella deverausta
- Minä olen Isabella
- Sinulle olisi kirjattu kirje, jos vain saisin allekirjoituksen tuohon. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa lähetti sanoi ja lähti.
- Kiitos samoin, isabella sanoi ja tuijotti ihmeissään kirjettä, hän mietti kuka kumma oli hänelle lähettänyt kirjeen. Kirjeessä ei lukenut lähettäjän nimeä. Ehkäpä se on kirjeessä Isabella mietti avatessaan kirjekuorta.
IIIIIIIK!!!!! Jake kuuli yläkertaan Isabellan kiljaisun, sydän kurkussa hän lähti juoksemaan alakertaan ja löysi Isabellan eteisen lattialta. Isabella istui ja huojui. Hän oli aivan shokissa.
- Bella, mitä tapahtui? Jake kysyy huolissaan.
Isabella ei saa sanakaan suustaan joten hän vain ojentaa avatun kirjekuoren Jakelle. Jake huudahtaa nähdessään mitä kirjekuoressa on. Siellä on valokuva Isabellasta ja hänen vanhemmistaan. Isabellan Vanhempien päät on katkaistu ja kuvan takana lukee isolla
SINÄ OLET SEURAAVA!
sydäntä raapaisevaTorstai 27.03.2008 14:10
sinä olet ihanuusTorstai 27.03.2008 14:08
jihuuPerjantai 21.03.2008 23:10
huomenna laivalle, ihanaa.
Nähään maanantaina
moido
Paras parisuhde, ikinä!!Keskiviikko 19.03.2008 01:47
Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan!
Nainen: Haluatko että lähden ?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Nainen: Rakastatko minua ?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina !
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan ?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua ?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen !
Nainen: Löisitkö minua koskaan ?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut !
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..
7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin!
Luettuasi tämän kopioi tämä päiväkirjaasi ja saat loistavan parisuhteen!
jihuuTiistai 18.03.2008 14:29
me mennään juhlimaan´synttäreitä ja kihlauspäivää lauantaina laivalle.. pitkästä aikaa. oon varmaan viimeksi ollut pienenä nappulana laivalla... huono omatunto vaan soimaa kun nuutti pitää jättää hoitoon... äitiä vähän jänskättää ku tää tulee olemaan eka kerta kun se on kaks yötä poissa. ku tullaan kotiin vasta sunnuntaina yönä, joten nuu nuun haemme sitten´maanantai aamuna....