IRC-Galleria

mun piti tehdä koulutehtäväksi kolumni tai blogi. väsäsin sit tämmösen. et sanokaa mielipiteitä onko se ihan perseestä:)




K-30



Onko vanhemmuudella oikeasti ikäraja? välillä tuntuu että on. Jos olet yli kolmenkymmenen ja menet neuvolaan, niin siellä vain onnitellaan ja ollaan hymy suussa. Jos taas olet 17 vuotias, niin ensimmäinen kysymys joka sulta kysytään on, "haluatko tehdä abortin?". Miksi tämä on mennyt tälläiseksi? Miksi odottavaa äitiä ei oteta samalla lailla vastaan jos olet nuorempi. Kaikki ei varmaankaan tiedä mutta se on hyvin loukkaavaa. Olen jutellut monen nuoren äitin kanssa asiasta ja olemme todenneet saman asian . En halua olla yli kolmenkymmenen joka asuu omakotitalossa, ei lainoja enää harteilla, on hyvä työpaikka ja sitten yhtäkkiä todetaan että eiköhän nyt oo aika hankkia se lapsi.
Voin sanoa että olen itse saanut lapsen nuorena, minulla ei ole ammattia. lainoja kyllä löytyy ja asun vuokra talossa. Mutta mitä sitten? Tällä hetkellä ammattini on olla kotiäiti. Enhän toki kiellä ettenkö haluaisi asua omakotitalossa ja ilman velkoja elää. Enkä sitä että välillä se on todella raskasta. Mutta kaikki unohtuu kun lapsi hymyilee tai tulee halaamaan. Olenkin sanonut että kyllä sitä kerkiää hankkimaan monta ammattia vielä, sitten kun lapset on suurempia.
Miksei yhteiskunta voi tukea nuoria odottavia äitejä? Miksi kadulla ihmiset tuijottaa jos nuori äiti kävelee maha pystyssä? äitihän on ylpiä omasta suuresta mahastaan mutta ihmisten ilmeet ja kuiskutukset pilaavat sen hetken ja ylpeyden.

Voin kertoa omankohtaisen nöyryytyksen joka piti olla onnelisin hetki.

Olin synnyttämässä poikaani mutta voimani ei riittänyt. Yritin sanoa kätilölle että en kerta kaikkian jaksa enää. Silloin kätilö vastasi minulle näin " Kun on se pitäny tehdäkkin, niin saat sen luvan synnyttääkin" Se kolahti sydämeeni ja lujaa, se piti olla maailman onnellisin hetki ja sitten kätilö jonka pitäisi antaa tukea sanoo noin. Jos kätilö olisi kuunnellut minua synnytyksessä ja lääkärit aikaisemmin vastaanotolla ja minut olisi keisarileikattu. Selkäni olisi säilynyt. Mutta koska olin nuori minun mielipideistäni ei välitetty ja selkäni meni lopun elämäkseni piloilleen. En toden näköisesti voi enää ikinä synnyttää alateitse. Ja seuraavat raskaudet ovat riskialttiita.

Jos olisin ollut yli kolmenkymmenen, olisiko minua silloin kuunneltu? todennäköisesti. Monilla nuorilla äideillä on monta vastaavaa tarinaa kerrottavanaan, jonka he jakavat muitten nuorten äitien kanssa koska kukaan muu ei ymmärrä tai ei vain kerta kaikkiaan välitä.

Vanhemmuudella ei pitäisi olla ala- tai ylä-rajaa. Miksi sitten 15-18.v. odottavaa äitiä paheksutaan mutta ei sitten 40-45.v. odottavaa äitiä?

me käytiij nuutin kanssa tänään tutustumassa päiväkotiin ja huomenna pitäisi aloittaa. tällä hetkellä ollaan keskusssairaalassa. nuutilla otetaan eg käyrä ja raukan pitäs muuka nukkua se kauihia myssy päässä.. saas nähä miten jkäy.. harri yrittää sitä nukutella siel huonees sitä

Jatkan elämääni huterin jaloin, ajan kanssa ne vahvistuu. Pienin askelin sirpaleet tulevat ehjiksi. Mutta sydämeeni jää ikuisesti sirpaleiseksi

Sä se osaat särkiä sydämeni yhä uudestaan ja uudestaan. Tallot sen palasiksi. Tallot luottamukseni ja uskoni sirpaleiksi. En jaksa enää itkeä vuoksesi. Olen viimeisen kyyneleeni itkenyt. Se on ohi nyt, lopullisesti.

Nuu nuu sai lahjaksi ison ja karvaisen lakin

Mummu teki nuutille joululahjax

Mumma teki lahjax nuutille

Nyt on urakka ohi. Nyt on kaikki loputkin lahjat on paketoitu... Josko pääsis taas muutamax tunnix nukkuun

nyt se sitten tuli...
vesirokko
nuutilla oli rokote vesirokkoa vastaan koska se sai ilmatteeksi.. en muuten olisi ottanu sitä rokotetta mutta siinä oli aivokalvo tulehusta vastaankin.
sen takia sit otettiin se.....
mutta toivoinkin että se sais sen pienenä mutta en odottanu sitä jouluksi....
nyt ei päästä fransi paapan työ ollekkaa:(

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.