IRC-Galleria

mun piti tehdä koulutehtäväksi kolumni tai blogi. väsäsin sit tämmösen. et sanokaa mielipiteitä onko se ihan perseestä:)




K-30



Onko vanhemmuudella oikeasti ikäraja? välillä tuntuu että on. Jos olet yli kolmenkymmenen ja menet neuvolaan, niin siellä vain onnitellaan ja ollaan hymy suussa. Jos taas olet 17 vuotias, niin ensimmäinen kysymys joka sulta kysytään on, "haluatko tehdä abortin?". Miksi tämä on mennyt tälläiseksi? Miksi odottavaa äitiä ei oteta samalla lailla vastaan jos olet nuorempi. Kaikki ei varmaankaan tiedä mutta se on hyvin loukkaavaa. Olen jutellut monen nuoren äitin kanssa asiasta ja olemme todenneet saman asian . En halua olla yli kolmenkymmenen joka asuu omakotitalossa, ei lainoja enää harteilla, on hyvä työpaikka ja sitten yhtäkkiä todetaan että eiköhän nyt oo aika hankkia se lapsi.
Voin sanoa että olen itse saanut lapsen nuorena, minulla ei ole ammattia. lainoja kyllä löytyy ja asun vuokra talossa. Mutta mitä sitten? Tällä hetkellä ammattini on olla kotiäiti. Enhän toki kiellä ettenkö haluaisi asua omakotitalossa ja ilman velkoja elää. Enkä sitä että välillä se on todella raskasta. Mutta kaikki unohtuu kun lapsi hymyilee tai tulee halaamaan. Olenkin sanonut että kyllä sitä kerkiää hankkimaan monta ammattia vielä, sitten kun lapset on suurempia.
Miksei yhteiskunta voi tukea nuoria odottavia äitejä? Miksi kadulla ihmiset tuijottaa jos nuori äiti kävelee maha pystyssä? äitihän on ylpiä omasta suuresta mahastaan mutta ihmisten ilmeet ja kuiskutukset pilaavat sen hetken ja ylpeyden.

Voin kertoa omankohtaisen nöyryytyksen joka piti olla onnelisin hetki.

Olin synnyttämässä poikaani mutta voimani ei riittänyt. Yritin sanoa kätilölle että en kerta kaikkian jaksa enää. Silloin kätilö vastasi minulle näin " Kun on se pitäny tehdäkkin, niin saat sen luvan synnyttääkin" Se kolahti sydämeeni ja lujaa, se piti olla maailman onnellisin hetki ja sitten kätilö jonka pitäisi antaa tukea sanoo noin. Jos kätilö olisi kuunnellut minua synnytyksessä ja lääkärit aikaisemmin vastaanotolla ja minut olisi keisarileikattu. Selkäni olisi säilynyt. Mutta koska olin nuori minun mielipideistäni ei välitetty ja selkäni meni lopun elämäkseni piloilleen. En toden näköisesti voi enää ikinä synnyttää alateitse. Ja seuraavat raskaudet ovat riskialttiita.

Jos olisin ollut yli kolmenkymmenen, olisiko minua silloin kuunneltu? todennäköisesti. Monilla nuorilla äideillä on monta vastaavaa tarinaa kerrottavanaan, jonka he jakavat muitten nuorten äitien kanssa koska kukaan muu ei ymmärrä tai ei vain kerta kaikkiaan välitä.

Vanhemmuudella ei pitäisi olla ala- tai ylä-rajaa. Miksi sitten 15-18.v. odottavaa äitiä paheksutaan mutta ei sitten 40-45.v. odottavaa äitiä?