IRC-Galleria

voi että tää elämä on kyll hassua.. toisinaan potkii päähän ja kun ei lanistu niin kyllä tuolta pilven reunalta näyttää valoakin kajastavan... saapas nähä vaan kaunko...

tässä tänään enkun tunnilla tehtävässä kyseltiin kaikkee vanhoista juyttuista.. mm kuka oli paras kaverini ala-asteella ja heti tuli hymy huulille ja vastasin ett Taruhan (Valta) se..=) ett jos taru näät tänn niin ilmoitteleppas ittestäs:)

samalla tuli mieleen kaikkee vanhaa kuten: kun hepe(Heino)-pappa joskus silloin kuoli niin muistan vieläkin kun iskä tuli ja selitti: " että nyt on papalla hyvä olla tuolla taivaan isän luona tuolla pilven reunala.. "

ja minähän siihen lapsena kysyin: "ett entäs jos mulla on asiaa papalle "

niin iskä vastas ett: " jos on papalle asiaa niin kahtoo vaan pilviä kohti ja juttelee.. kyllä se pappa kysymykseen tavalla tai toisella vastaa "

No minä sitt tein omat johtopäätökset ja kysyin iskältä: " ett nyt kun paistaa aurinko niin hymyileekö pappa?? ja sitten kun sataa vettä niin onkos pappa surullinen??? ja entäs sitten kun ukkostaa onkos pappa vihainen???2

Sitä en muista ett mitäs se iskä siihen vastas mutt kait se jotain fiksua vastas kun en muista jääneeni miettimään asiaa... olin kuulemma ottanut asian hyvin..

muistan kun papan kuoleman jälkeen satoi ekan kerran vettä että menin kaatosateeseen juoksemaan, hyppimään ja leikkimään ja huusin taivaalle pilviä katsoen ett mikä pappa sulla on hätänä?? miksi sinä itket?? elä ole surullinen, meillä kaikilla on hyvä olla=) ett olin mie hassu lapsena:)

kun muistin tuon asian.. ajattelin vielä nytkin ett jos alkaa painaa jokin asia ja jos on asiaa mummulle tai katrille niin voinhan mie istahtaa alas ja kahtella taivaaseen ja jutella asioista ja mietiskellä mitäköhän vastauksia saisin.. voinhan mie jättää mummolle hyvästit haudallakin... uskon että kyllä mummo tiesi että minä sitä rakastin ja välitin vaikka en mie sitä kauheesti ehtinytkään käydä kahtomassa.. täytyy myöntää ett kyll sitä AINA ehtii jos haluaa.. mutt se on ollutta ja mennyttä.. jos jää polkemaan itsesääliin ja suruun niin kohta jalkoje alla on kyynelistä ja katkeruudesta syntynyt upottava lieju josta ei pääse ylös.. uskoakseni itsenäisyys päivää edeltävänä tiistaina tein sen liejun josta kaikista rakaimmat ihmiset kiuruvedeltä nostivat kertaheitolla ylös ja raahasivat mudasta kauas pois.. nämä ihmiset kyllä tietää ketä tarkoitan ja hyvä niin:)

Ja jos jenni puhi-nalle lukkee tämän niin myös sinä olet rakkain <3