IRC-Galleria

mulla mahtaapi oll aliian vilkas ja viriili mielikuvitus.. hmm mitäköhän sille pitäs tehhä.. lyödä löylyä lissää vai lyödä vettä niskaan ett roihut sais kuriin....

no joo onhan mua kuvattu nuotioksi.. joka normaalisti lämmittää sievästi.. mutta sitten se välillä leimahtelee ja välillä siihen syntyy iso roihu joka polttaa lähimmät puut ja sitten taas nuotio lämmittä hiljalleen:)

joo kiuruvedellähän sitä juhlistellaan:)... mutt joo hauskaa ion=)=)=)

R.I.P 04.05.1979 - 22.10.2006

Ystävän päivä-Runo

(Ritva Soininen)

Tänään on päiväsi, sinun päiväsi, ystäväni. Kuinka kuvitella voisin ilman sinua taivaltaa, yksin taivutella matkaa. Minne sitten kuljetaan kahdestaan on hauskempaa, vaikka tuuli tuivertaa, kuinka kaltoin kohdellaan. Oli niin taikka näin, aina käymme käsikkäin.

Ystävä! Sinun ilosi, riemusi, niin kuin rinnan tuskasi kanssasi ne tahdon jakaa enkä sulle toivo pahaa, vaikka joskus oikuttelen, askeleitain jouduttelen sinua jo paijaamaan. Vaikk' en paljon taidakaan laillas iloa tuoda, sinut silti valloittaa aina tahdon uudestaan! Ystävyyteen jalompaan yhdessä sen teemme vaan!

Tänään on päiväsi! Paljon, paljon onnea! Mihin siitä kätken osan, että löydät onnesi kun päivä uusi tiellesi rientää juhlan jälkeenkin?
Ystävä. Mikä onkaan kauniimpaa kuin sinua näin rakastaa! Kuin kevätpäivä omistaa, hetken siinä tuudittaa. Kukkien omenapuun tuoksuun sinut suudella, hiljaa korvaas kuiskailla tuon kevään sulle mukanain!

Vaikka vielä luminen on sun päiväs talvinen. Pakkasta et tunnekaan, kun sinua näin suudellaan! Tuskin kaltoin kohdellaan, kun kevään tuon mukanain! Yhdessä näin laulellaan! On päivä ystävän!!

Köpollä menin tänään välikokkeet koulun.. KN-Special... läpi meni.. mutt
paremminki ois voinu mennä...

jaa'a sitä rei taida niiistä loppukokeista päästä läpi...hmmm

Estevälikokkeeksi hyväksyttiin ne iltakisat eli nekin läpi=)

Mietin tässä elämän kulkua...
kaikki hyvä riistetään pois tavalla tai toisella...
Kaikki rakkaimmat lähtee häipyy tai haihtuu pois elämästä..
oli ne sitten ihmisiä, eläimiä tai vaikka puun lehtiä..
kannattaisi kerrankin ottaa itseään niskasta kiinni..
ja käydä vaikka haudallakin...
papan haudalla käynti on aina ollut helppo,
koska ei ole tuntenut pappaa hyvin..
olinhan vain 4v kun pappa kuoli....
kyllä Hepen muistaa... mutta ei tunne....
Nyt se kuolema kävi vierailulla...
sellaisten ihmisten luona jotka tunsi..
Mummo... anna anteeksi etten ole käynyt haudalla hautajaisten jälkeen..
mutta sisällä kalvaa.. ei pysty... suru on kuin harmaa verho..
sen jaksaa kantaa.. mutta sitä ei jaksa purkaa kuin illlan hämärtyessä omina ajtuksina..
itsenäisenä mietiskelynä....
ei oo vielä pystyny ees katrin haudalla käymään..
täytyy käydä "sitten kun ehtii" oma pää sanoo..
mutta todellisuudessahan se on asian välttämistä.. .
ja ne vähäisimmätkin tärkeät asiat riistetään...
vaikka elämä olisikin yhtä pyräkkää ja myrskyä...
aina se kuitenkin kantaa eteenpäin...
vaikka läpi harmaan kiven... niinhä se sanontakin menee...
miksi ihmiselämä on sellainen kuin se on..
joskus tuntuu että elämä voisi olla tunteetonta..
ellei olisi tunteita.. ei olisi iloja eikä suruja..
elämä olisi harmaata, mutta mitä sitten...
säästyisi paljolta ikävältä....

Eräs nainen sanoi kuolemasta näin (työssä kohtaa kuolemaa jatkuvasti)

"Kun kuolee, ei lähde yksin.
Kuolema tarvitsee parin.
Pari tarvitsee kolmannen..
ja kolmas ei lähde ilman paria.."


Kun1 kuolee... Katri??
Kun 2 kuolee... Vieno-Mummu???
Kun kolmas kuolee... Matti ja
Ja kolmas ei lähde ilman paria... Kyytissä ollut...

Tuleekohan Toukokin vielä johonkin väliin???


hmm ...
miksi ei voisi olla silkkihansikasta jonka sisällä asua..??
no kyllähän sen tietää.. että oppisi elämään.. ja saisi elää..
mutta aina ei jaksa... ei voimat ja tahto riitä....
mikä silloin kantaa ja jaksaa pitää pystyssä..?? hmm

Voisinpas tuumata tähän väliin, että vaikka en uskokkaan Jumalaan,
niinkuin "täydellisesti",
mutta kyllä tuolla ylhäällä mahtaapi jotain olla...
Onhan se jo suojellut minuaki kolarissa... ei lähteny henki,
mutta naama kylläkin kärsi...
Ja onhan se ollu mukana silloinkun puukko upposi kätteen...
ja monessa ratsastusjutussa...

mie taijan olla vähän kiittämätön kakara.. hmm ... minulla olisi paljon kiittämistä joka ikinen päivä tuonne ylös jonnekkin... siitä että jaksaa elää... ja kaippas se on halunnut että elän.. onhan se jo monta kertaa pelastanu kuin ihmeen kaupalla.. kaippas mullekkin on joku paikka tässä mailmassa...

Rakkaalla lapsella monta nimeä.. mitkäs on mun??

Hetkessä tullee mieleen:

Sale
Saldu
Sallikki-metsänkävijä (äiti rakkahini kutsuu aina silloion tällöin kettuillakseen)
Sauli-Maria
Salla (Vittu kuttuukaapas tällä niin henki lähtee!!)
Ale.... (Hmm ei aina voi voittaa... ei ne kaikki vaan millään erota meitä:) *Reps*)
Rämehieho
Rakkaani rakoperse (Kiitos Ale rakkasta lempinimestä)

taas sitä menee tekemän ja kämmäämään asioita niin ett kaikki menee päin vittua,
miks sitä ihminen on niin tyhmä???
Voi luoja... kylläpäs taas vituttaa....
mutt no tyhmästä päästä kärsii koko ruumis....
kaippas seki sanonta pitää enemmän kuin hyvin paikkansa....
taas oon tukkanuottasilla muksan ihmisen kanssa...
mutt joo omapahan on ongelmani...
täytyy vaan yrittää selvittää asia....

Pakkasta -30 astetta... aamulla oli kämppien pihalla -37 astetta ku lähin käppäilemään koululle jäätietä pitkin:) Enni nappas ennen jäätienalkua mutt kyytiin:)

Kävin ratsastamassa 40min käyntii pitkin hinkulaa ja hinkulan reittejä ja peltoja:) eikä ollu kylmä=)

estekisat Eilen meni hyvin=)

Menin köpillä 80cm a.1.0 ja puhas tuli=)

Sitt menin obelixilla 90cm a.1.0 ja puhas tuli sieltäki=)=)