Ei lunta, joka kaunistais sen. Ankeaa harmautta koko maa täynnä, maa on _niin_ ruma. Kiirettä kantapäässä ja aivoissa. Ei aina ehdi miettiä, miltä maa näyttää. Kun pysähtyy hetkeksi ja katsoo kiireen läpi taikalaseilla, huomaa että maa on ruma. Jos unohtaa koko maan ja keskittyy kiireeseensä, voi olla tyytyväinen. Välillä pitää kuitenkin muistaa molemmat, sekä kiire että ruma maa. Kyllä se joulu tulee ilman siivouksia ja muita kiireitä. Ei se Jeesus jätä syntymättä, vaikka on sotkuista ja vaikka kinkku ois tilaamatta. Jeesusta ei kyllä oikeesti kiinnosta, vaikka maa ois kuinka ruma. Eikä Jeesuksella oo kiirettä siivota.
Nyt on oikea hetki tajuta, että kiire syö elämää ja maa on niin ruma.