Mut aika näytti elämän olevan armotonta.
Kaikki sano mulle aina, et kysehän on omasta valinnasta.
Mut silti pala nousee kurkkuun, puristaa rinnasta.
Voi katsoa syvälle peiliin, ennenkun toisen elämän rikkoo.
Palaat takaisin enää painajaisunissa.
Oltiin kuin yks sielu kahdessa ruumiissa.
Selkäpiitä karmii, tuntuu kuinka järki lähtee.
Päässäni pommi, sisälläni sota.
