IRC-Galleria

Mä en toisaalta tiedä mitä ajatella.
Miks on ikävä, kun ei sais. ei pitäisi olla. En sais.
Ihan hyvä juttu, pääsen nyt jatkaan omaa elämää, rauhassa.

Kun et vaan ymmärtäny mitä mä puhuin, koskaan.

Mä en syytä ketään, ite mä oon omat ongelmani kasannu.
Mutta miten ratkasu pysty silti oleen kiinni vain yhdestä ihmisestä?
Ei itse ongelmien aloittajasta?


Kaiken pitäis nyt vihdoin olla hyvin, mut miks tää ei tunnu nyt siltä?
Muut juhlii ja on ilosia tästä asiasta, miks mä en osaa iloita?
Ehkä mun ei kuulukkaan.

Joka tapauksessa, kaikki vanha on nyt eilisen myötä kadonnut.
Mä voin alottaa puhtaalta pöydältä.

Miks en silti tunne helpotusta ja iloa, niinkuin muut?
Mikä mua vaivaa, kaiken tän jälkeenkin..?

Tuska vaan kasvo. mitä mä teen.