IRC-Galleria

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?
Uni on kuoleman serkku kai siks se lepää,
tää on mun elämä, siis voin sen itse elää.

Pitkäs juoksus tää meininki onki aika hataraa,
ei sikailu oo siistii, seki myös painaa tavallaan.

Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.

Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joita ei pysty ees kuiskatakkaan.
Mut viel kuulen nii monen suusta paskaa,
se panee miettiin ja tekee mieli huilata taas.